Annikas fest

Några mer lyckade bilder från Annikas fest.

Mahdottoman haluamisesta

Tässä viimeaikoina olen useaan otteeseen huomannut että monet, minä itse ja monet muut, tuntuvat aina haluavan sitä mitä ei voi saada. Tuntuu siltä että sitä aina haluaisi juuri sen naisen jota ei voi saada tai sen lomamatkan johon ei ole varaa. Miksi? Miksi en voisi haluta sitä mikä on ulottuvillani? Vai onko tässä kysmyksessä tilastollinen harha; ne asiat jotka haluan ja jotka myös saan eivät rekisteröidy muistiini?

Toinen vaihtoehto on että meidät on jotenkin geneettisesti koodattu haluamaan asioita joita meillä ei vielä ole, mutta jotka voisivat olla mahdollisia. Voisi kuvitella että tämä on ollut hyvä strategia ja ajanut ihmiset esimerkiksi tutkimaan kaukaisia maita jos sieltä löytyisi paremmat metsästysmaat.

Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään että tällaiset halut ovat lähtökohtaisesti mahdottomia, siksi turhia ja peräti haitallisia. Ne vievät huomion pois niistä asioista joita voi saada. En tietenkään kannata kunnianhimoisista suunnitelmista luopumista, mutta kaikki eivät voi olla astronautteja, supermalleja ja filmitähtiä. Mutta kaikki tämä ei kuitenkaan vastaa kysmykyseen miksi juuri ne naiset ovat kiinnostavimpia joita tietää ettei voi saada?

Kuvia Islannista

Päivitetty 13.6.2006


Vuorilla oli vähän sumua.



Gullfoss-putos



Gullfoss-putos



Ihan normaali SUV

Sukellus Islantiin

Sain mahdollisuuden käydä työmatkan yhteydessä sukeltamassa Islannissa, tarkkaan ottaen maan kuuluisimmassa sukelluskohteessa Silfrassa. Vesi on kylmää, Vyper näytti 3-5C vedessä, ilma oli 8C. Saimme käyttöömme vuokrakamppeet, mukaanlukien neopreenikuivapuku, mutta ainoastaan märkishanskat. Joten muuten pysyimme kyllä lämpimänä, mutta sormet jäätyivät tunnottomiksi. Mutta maisemat korvasivat kyllä kärsimykset; aivan mahtavaa! Ohessa muutama kuva. Olen myös kuvannut muita maisemia tällä matkalla, mutta niistä enemmän ensi kerralla.

Matkan toteutti http://www.diveiceland.com/ ja osa oheisista kuvista on oppaan ottamia. Kaikki omat kuvat löytyvät osoitteesta http://www.flickr.com/photos/19906099@N00/sets/72157594160392859/.

Todennäköisyysfilosofia

Descartesin ehkä tärkein, perustavanlaatuinen idea tai tekniikka oli epäilyn tekniikka - epäile kaikkea minkä tiedät kunnes onnistut osoittamaan sen todeksi. Tällä tekniikalla hän ilmeisesti tuli tulokseen Cognito, ergo sum (Ajattelen, siis olen), eli ainoa mikä on varmaan on se että ajattelen ja siksi olemassaoloni on varmaa. Kaikki perustuu siihen että on mahdollista, hyvin epätodennäköistä, mutta mahdollista että kaikki aistimukseni maailmasta ovat harhaisia illuusioita. Tiedättehän miten helppoa on huijata ihmisiä illuusioilla, mutta silti olemme sitä mieltä että yleensä meitä ei huijata, koska se olisi hyvin epätodennäköistä. Sanon sen uudestaan koska se on niin tärkeää; se että näkemämme ei olisikaan totta on äärimmäisen epätodennäköistä, se on ääritapaus.

Tästä innostuneena, tänä sunnuntaiaamuna sain idean; meidän ei niinkään pitäisi keskittyä äärimmäisyyksiin, koska ne ovat vain erikoistapauksia ja useimmiten ne ovat, itse asiassa worst-case tapauksia eli kaikken pahimpia mahdollisuuksia. On aika mieletöntä uhrata suuria määriä ajatusvoimaa tapauksille jotka loppujen lopuksi ovat todella epätodennäköisiä. Tässä vaiheessa olisi helppo hypähtää todennäköisyyslaskun puolelle ja sanoa että vaikka näiden tapaukset ovat mahdollisia, on niiden todennäköisyys nolla, mutta samalla en halua sanoa sitä totuutena ilman tarkkaa määrittelyä, vaan käytän sitä tässä enemmänkin metaforana. Jos emme siis tarkkaile äärimmäisyyksiä, mitä meidän sitten tulisi tarkkailla?

Minä lähtisin miettimään kahta asiaa, ensinnäkin sitä todennäköisintä vaihtoehtoa, että tämä meidän elämämme ja maailmamme kuitenkin on totta ja toiseksi koko kokonaisuutta - niitä todennäköisiä ja epätodennäköisiä vaihtoehtoja yhdessä. Nyt on tärkeä huomata että minä en lähde kokonaan torppaamaan Descartea ja kumppaneita, ne ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta, mutta kokonaisuudesta puuttuu vielä monta osaa. Erityisesti, kokonaisuudelle juuri Descartesin jälkeen asetettu paljon raameja ja reunaviivoja, mutta sen kokonaisuuden tärkein asia, sen sisältö, puuttuu vielä. Lähtökohta sisällölle voisi olla että on hyvin todennäköistä että maailma on olemassa.

Näen tämän ajatuksen, jälleen metaforana, eräänlaisena analogiana sumealle logiikalle. Ja nyt käytän äärimmäistä varovaisuutta etten tee loogisia päätelmiä sumean logiikan sääntöjen perusteella. Se mitä voin sanoa varmasti on että sumeaan logiikkaan perustuvaa filosofiaa ei juurikaan ole näkynyt mainstream filosofiassa, tai ainakaan populäärifilosofian kirjallisuudessa.

Samalla näen tämän ajatuksen jatkumona joillekin Esa Saarisen ideoille joihin minulla on ollut kunnia tutustua. Saarisen elämänfilosofiassa eräs kulmakivi tuntuu olevan arvostamisen filosofia - koska meidät on opetettu olemaan kaikella tapaa kriittisiä, tulisi meidän nyt samalla tavalla harjoitella olemaan kaikella tapaa arvostavia. Vain viemällä ajattelumme vähäksi aikaa mittarin toiseen päähän, voimme myöhemmin löytää tasapainon ääripäiden välillä. Descartes jälkeläisineen on opettanut meille kritiikin ja tuonut sitä kautta kokonaiskuvalle rajat. Nyt meidän pitää viedä asia toiseen ääripäähän. Meidän tulisi miettiä mikä oikeasti on todennäköistä, mitä elämämme oikeasti on eikä vain mitä se ei ole. Nimitän tämä filosofian tässä ja nyt todennäköisyysfilosofiaksi.

PS. Em. pohdiskelu lähti liikkeelle kun luin Russelin kirjaa Filosofian ongelmat. Se tosiaan laittaa vauhtia ajatteluun vaikken kaikkiin ideoihin yhdykkään.

Kirjoittelua

Nyt tuntuu taas hyvältä. Sain kirjoitettua eilen illalla novelliani taas hieman eteenpäin. Luin sitä myös pitkän pätkän eilen kokonaisuutena ja tunnelma on hieman ristiriitainen. Yhtäältä monet, monet osat ovat aivan loistavan tuntuisia. Toisaalta taas varsinkin intro on syvältä ja kokonaisuus hieman ontuva, suurelta osin juuri heikon intron vuoksi. Sain kuitenkin oikoluettua pitkiä pätkiä ja kirjoitin myös yhden kappaleen lisää ja siitä sitä hyvää mieltä tuli. Mutta parhaat tunnelmat sain kuitenkin luettuna ensimmäisen osan päätöksen, joka on todennäköisesti koko kirjan kliimaksi. Kliimaksi ei todennäköisesti kuitenkaan juuri nyt ole omalla paikallaan, vaan se sijoitetaan kirjassa siten että kliimaksi tulee hyvälle paikalle kirjan rakenteessa.

Uusia lintuhavaintoja olen vime viikkoina tehnyt seuraavasti; peippo, naakka, sepelkyyhky, lapintiira. Jossain vaiheessa pitää varmaan tehdä yhtenäinen lista, koska nyt en enää oikein muista mitä lintuja olen jo ehtinyt kirjaamaan.

Nyt kevät on

Viime viikkojen aikana olen ollut hyvällä tuulella. Yhtäkkiä kaikki naiset näyttävät kauniimmilta. Luonto on puhjennut kukkaan. Puhkun uutta itsevarmuutta ilman mitään rationaalista syytä. Nyt on kevät - melkein jo oikeastaan kesä.