Mitä tässä kuvassa on vikana?

Eikö Windows olekin ihqu?

Anteeksiantamisesta

Pohdin joskus aiemminkin anteeksiantamisen vaikeudesta, erityisesti itselleen anteeksiantamisen vaikeudesta. Sitä on niin helppo keksiä tekosyitä miksi ei pitäisi antaa itselleen anteeksi. Esimerkiksi, voit pelätä että se johtaa mielen lepsuuteen. Eli uskot että jos annat itsellesi anteeksi nyt, teet saman kohta uudestaan. Uskotko todella olevasi niin heikko? Entä auttaako itsensä syyllistäminen?
Nyt sattumalta löysin anteeksiantamiseen liittyvän sitaatin kun luin kirjaa "The Mental Athlete" jonka mainitsin aiemminkin.

"An important part of focusing comes when you have made a mistake. You must be able to regain your focus and make the best of the situation you're in. Stopping negative self-talk, forgiving yourself, and resolving to do better the next play go a long way toward enabling you to play your best. If your teammates make a mistake, forgive them and encourage them. Most likely, they are already upset with themselves for messing up. Your encouragement can help them move forward and let go of their mistake more easily."

Sitaatteja

Edesmenneen Sir Edmund Hillaryn (1919-2008) sitaatteja koottiin nyt miehen muistoksi - hulvaton äijä!
http://www.nzherald.co.nz/section/1/story.cfm?c_id=1&objectid=10486330

Urheilupsykologia 101: Ensimmäisiä tuloksia

Edellisellä tekstissäni analysoin käyttäytymistäni ja tunteitani kiipeilleissäni, ja keskiviikkona pääsin sitten kokeilemaan tekemiäni johtopäätöksiä käytännössä. Tulokset ovat positiivisia. Kiipeily oli eräs parhaista. Varsinkin iloitsin siitä että onnistuin ensimmäistä kertaa nousemaan yhden reitin jyrkällä seinällä jossa juuri pelko on aiemmin ollut esteenä. Nyt keskityin huolellisesti ennen reitille lähtöä ja pidin kiinni fokuksesta koko reitin ajan. Voilá! Vaikeimmat kohdat ohitettuani vaivatta sain niin paljon itseluottamusta että koko loppureitti meni heittämällä, vaikka sekin osa on erittäin raskasta. Hämmästyttävää että näin "pieni" asia vaikuttaa näin merkittävästi.

Hetkeä myöhemmin möhlin toisella reitillä vaikka olin sen ennen tehnyt puhtaasti. Hommaa jälkeenpäin mietittyäni havaitsin etten vain ollut keskittynyt kunnolla. Kun reitti oli tuttu ja se oli onnistunut ennenkin, en katsonut tarpeelliseksi keksittyä kunnolla ja sittenpä se ei enää onnistunutkaan. Niin yksinkertaisia asioita ja niin suuret vaikutukset. Tässä on vielä paljon opittavaa!

Kuvia Amsterdamista

Urheilupsykologia 101

On uudenvuoden "aamu" (=iltapäivä), juon espressoa, kuuntelen Radioheadin Amnesiac levyä jonka sain joululahjaksi ja luen toista joululahjaa, kirjaa nimeltä The Mental Athlete. Aika hyvä alku uudelle vuodelle!

Kirjan alussa kehotetaan lukijaa tekemään itsearvio omasta psykologisesta urheilijaluonteesta ja yleisen kiinnostuksen asialla kirjaan tämän arvion tänne. Itsearvio tehdään arvioimalla omaa luonnetta kymmenen adjektiivin osalta, sekä numeroarviona 1-5, että konkreettisen parannussuunnitelman avulla:

1. Tarmo - Drive (overwhelming passion to succeed), Arvosana 4, Parannussuunnitelma: Minusta itse kiipeily on hauskaa, eikä minulla ole valtavan suurta tarvetta menestyä. Haluan kyllä parantaa suoritustani, mutta se on eri asia. Tämä on ehkä olennaisempi kysymys kilpaurheilijalle.
   
2. Intohimo - Passion (loves the game; can't stay away from it), Arvosana: 5, Parannussuunnitelma: Olen aika lailla intohimoinen kiipeilijä, mutta välillä se näyttäytyy päämäärätietoisuuden kustannuksella, eli voisin tulevaisuudessa yrittää fokusoida intohimoni paremmin.
3. Stabiilisuus - Stability (can handle stress, resilient), Arvosana: 2, Parannussuunnitelma: Tämä on ehkä suurin puutteeni, eli tähän tulisi keskittyä. Esim. silloin kun tunnen jonkun ongelman ennestään, osaan kyllä visualisoida sen ratkaisun valmiiksi ja intensiivisen fokusoinnin ansiosta voin syrjäyttää pelkoni, mutta yllättävässä tilanteessa (stressitilanteessa) luovutan turhan helposti tai jään miettimään ratkaisua kunnes voimani ovat ehtyneet. Luulisin että minun tulisi harjoitella paljon uusia reittejä siten että oppisin paremmin toimimaan yllättävissä tilanteissa. Näissä harjoituksissa voisin aloittaa helpoista reiteistä ja vähitellen edetä vaikeampiin, jolloin voisin vähän kerrallaan parantaa selviämistä yllättävistä tilanteista.
4. Sitkeys - Toughness (good self-esteem; confident), Arvosana: 3, Parannussuunnitelma: Hyvin kaksijakoinen kohta. Pitkällä tähtäimellä olen hyvinkin itsevarma ja sitkeä. Kun pääsen miettimään asiat läpi olen hyvin päättäväinen ja sitkeä, mutta, jälleen, yllättävässä tilanteessa, kun "tuntuu huonolta" saatan luovuttaa turhan helposti. Eli tilanteet missä en pääse rationalisoimaan vaan joudun luottamaan tunteeseen, silloin en ole parhaimmillani. Ratkaisu: harjoittele hetkiä jossa joudun luottamaan tunteeseen, eli enemmän harjoittelua pelkojeni äärirajoilla.
5. Positiivinen asenne - Positive Attitude (enjoys challenges, avoids negative thinking), Arvosana 5, Parannussuunnitelma: Uskon tämän olevan paraatilajini, varsinkin jälleen pitkäntähtäimen ajattelussa. Parempi fokusointi vähentäisi kuitenkin hetkellisten negatiivisten tunteiden vaikutusta. Nyt kun tätä ajattelen, ehkä pitäisi alentaa arvosana 4:ään, koska negatiiviset tunteet pääsevät kuitenkin aina joskus hetkellisesti pinnalle. Pienen tauon jälkeen saan ne karistettua, mutta suurempi keskittyminen voisi pitää ne jatkuvasti kurissa.
6. Realismi - Realism (works on limitations; learns from experience), Arvosana 5, Parannussuunnitelma: Toinen paraatilaji. Ainoa parannus mitä juuri nyt keksin on kiipeilysession aikainen oppiminen, varsiinkin mentaalilla/tunteellisella puolella. Eli minun pitäisi enemmän kysyä itseltäni onnistuneen tai epäonnistuneen suorituksen jälkeen mitä tunsin suorituksen aikana ja miten voi niistä oppia (muistaa onnistumisen aikaiset tunteet ja yrittää karistaa ne tunteet jotka tuottivat epäonnistumisen).
7. Fokusointi - Focus (blocks out distractions - absorbed in the game), Arvosana 3, Parannussuunnitelma: Aikaisemmin uskoin olevani tässä hyvä, mutta nyt näyttäisi siltä että ehkä juuri tämä voisi olla avain parannukseen kaikilla muilla aloilla. Minun tulisi parantaa tietoisuutta omista tunteista ja peloista kiipeilyn aikana, ja sitä kautta karistaa pelkoni. Aiemmin olin pitänyt keskittymistä hyvänä koska mikään kiipeilyn ulkopuolinen asia ei ole koskaan häirinnyt minua, mutta nyt olen sitä mieltä että olen jumiutunut liian alhaiselle tietoisuuden tasolle, jolloin tunne-elämän ailahtelut (=pelot) häiritsevät suoritusta.
8. Ahkeruus - Effort (first in and off the court; keeps improving), Arvosana 5, Parannussuunnitelma: Juuri nyt en keksi yhtään mitään parannettavaa.
9. Itsepintaisuus - Persistence (can manage desire to be perfect), Arvosana 5, Parannussuunnitelma: Juuri nyt en keksi yhtään mitään parannettavaa.
10. Kilpailuvietti - Competitiveness (refuses to loose; likes the battle), Arvosana 3, Parannussuunnitelma: Kuten aiemmin, pitkällä tähtäimellä kaikki oivallisesti, lisäksi nautin haasteista valtavasti, mutta parempi kilpailuvietti voisi heikentää luovuttamisen houkutusta. Nyt on kuitenkin tarpeen mainita että kiipeilyssä, jossa tässä tietysti koko ajan on kyse, ei mielestäni kilpailuvietin osalta ole lainkaan kyse muita vastaan kilpailemisesta, vaan vain ja ainoastaan itsensä kanssa kilpailemisesta. Toisten suhteen minusta kiipeilyssä on juuri se hieno ominaisuus että toisia kannustetaan ja kaikki saavat suoriutua omalla tasollaan. Onnistuminen määritellään suhteessa vain ja ainoastaan omaan tasoon nähden. Ainoat ristiriidat syntyvät mikäli kavereiden odotukset ovat eri tasolla kuin omat.

Näin. Toimintasuunnitelma on siis aika selvä. 1. Parempi suorituksen aikainen tunteiden tiedostus, 2. Päättäväisyyden ja kilpailuvietin kehitys. 3. Parempi valmistautuminen ja fokusointi.
Nyt minusta olisi kiinnostava kuulla muiden kommentteja; miten itse näet kehittymistarpeesi? Löytyykö yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia? Minkälaista tukea tarvitsisit?

Politiikkaa

Tehyn lakko, YLEn rahoitusongelmat ja oman tutkimustyön rahoituksellisen lyhytjänteisyys ovat laittaneet minut pohtimaan talouspolitiikkaa aika paljon. Rahaa on tietysti aina liian vähän, joten meidän on pakko tehdä poliittisia päätöksiä keille sitä annetaan ja ketkä jäävät ilman. Nämä poliittiset päätökset ovat tietysti aina arvo-päätöksiä, eli päätöksiä joiden perusteina ovat yhteiskunnan arvomaailma - mikä on tärkeää ja mikä on vähemmän tärkeää.

Eräs minun henkilökohtaisen arvomaailman peruspilareita on periaate: jos et voi tehdä asioita hyvin, ei niitä oikeastaan kannata tehdä laisinkaan. Tehyn osalta asiat menivät siksi ihan oikein; emme voi/halua kuvitella elävämme maailmassa jossa ei ole sairaanhoitajia, joten meidän pitää hoitaa sairaanhoito hyvin, eli maksaa heille kunnon palkka. Ehkä hieman mustavalkoinen asenne, mutta näin se kuitenkin lopulta meni.

YLEn osalta asian pohdinta on vielä kesken. Ruotsinkielisen uutistoimituksen ja X3Min lopetusuhat saivat medialta ja yleisöltä armottoman tuomion - ei onnistu. Jostain muualta pitää säästää. YLE on vastikään ostanut oikeudet HBO:n tuottamiin laatusarjoihin - epäilemättä kalliiseen hintaan - onkohan se tarpeellista? Voisimmeko elää ilman laatusarjoja ilmaiskanavilla? En kuule kovin montaa vastalausetta. Jos YLEllä ei ole varaa tehdä kaikkea mitä se nyt tekee, jostain pitää karsia. Ruotsinkielistä tarjontaa ei paljon voi enää karsia. Ja ne asiat joita tehdään, pitäisi tehdä hyvin. Jos YLEn lisäksi oletetaan olevan yhteiskunnallisessa tehtävässä, niin voisin kuvitella monta parempaa ohjelmaa laatu/hinta mielessä kuin HBO:n sarjat, vaikkapa enemmän luontodokumentteja tms.

Oman tutkijanuran kannalta samanlaisista periaatteista kiinni pitäminen vaikuttaa ensisilmäykseltä kovin raskaalta. Jos yhteiskunta arvostaa minun työtä pitäisi minulle taata jatkuva ja hyvä rahoitus, jos se ei arvosta minua, ei minun nykyistä työtä tule rahoittaa. Itse olen tietysti sitä mieltä että minun työni on kovin tärkeää ja sitä tulisi rahoittaa, mutta se on vain subjektiivinen mielipiteeni. Vaikeampi kysymys on määrittää, mikä on se mittari jolla tutkimustyön laatua arvioidaan ja jolla päätetään kenen työtä rahoitetaan? Nykyiset mittarit eivät toimi: on helppo osoittaa että huipputasoista tutkimusta tehdään kovin monessa paikassa ja valittaessa ketkä näistä saavat rahoitusta jää sattumalle kovin suuri osuus. Joskus tuntuu kuin Suomen Akatemian päätökset ovat yhtä luotettavia kuin Oy Veikkaus Ab:n. Älkää ymmärtäkö väärin, en ole katkera, en ainakaan myönnä sitä, vaan tämä on niin objektiivinen arvioni kuin mihin kykenen. Pyrkimykseni on toisaalla, mielestäni olisi tärkeä että se rahoitus joka tutkimukselle annetaan, olisi laadukasta, sellaista että tutkija voisi keskittyä rauhassa omaan työhönsä. Tämä tarkoittaa sitä että hän voi olla varma työn jatkuvuudesta ja että hänellä suodaan hallinnon puolesta työrauha, eli hänelle ei kaadeta kohtuutonta hallinnollista vastuuta. Tämä on ehkä ainoa kohta missä Suomen Akatemia onnistuu; ne harvat jotka saavat rahoitusta, saavat sen kohtuullisen pitkäksi ajaksi eikä heidän tekemisiään valvota liian pikkutarkasti.

Ongelma on siis tutkimustyön laadun arvioiminen, miten se tehdään luotettavasti? Siinä riittäisi jollekulle purtavaa.

Valokuvia

Puhdistautumisriitti

Ei siksi että juuri nyt olisin erityisesti sen tarpeessa, vaan koska juuri nyt on äärimmäisen sopiva hetki.

Olen aloittanut inventaarion koko omaisuudestani. Syön jääkaapista pois siellä pitkään lojuneita mustikoita. Käyn läpi vanhoja pukupaitoja - säilytä, roskiin, keräykseen. Ylimääräinen maastopyörä menee myyntiin - "annetaan hyvään kotiin". Tissuttelen viskin jämät pois illan ratoksi.

En alun perin aloittanut tätä puhdistumistarkoituksessa, vaan käytännöllisyyden vuoksi, mutta sen puhdistava vaikutus on yllättänyt. Tulee oikeasti niin hyvä olo kun saa jonkun vanhan asian pois nurkista. Jälkeenpäin ilma on raikkaampaa hengittää.

Unelmatehdas? Epäonnistumistehdas?

Istuin tänään aamulla autossa matkalla töihin kun näin bussin kyljessä mainoksen jossa sanottiin "kuka tahansa voi olla sankari" ja samassa teki mieleni älähtää. Olen tästä kirjoittanut aiemminkin. Tavallaan on totta että kuka tahansa voi olla sankari, mutta samalla on myös totta että kaikki eivät voi olla sankareita. On peräti paljon todennäköisempää että joku keskimääräinen jamppa epäonnistuu yrityksessään nousta sankariksi kuin onnistuu siinä. Todennäköisyyksien perusteella voitaisiin siis sanoa kyynisesti että "kuka tahansa voi epäonnistua".
Ongelma on näin ollen siinä että väite "kuka tahansa voi olla sankari", vaikkakin se on itsessään tosi, rakentaa odotuksia ja oletuksia onnistumisesta. Siihen liittyy siis implisiittinen oletus että koska sinä voit onnistua, sinä myös tulet onnistumaan. Minusta tuo lause kuulostaa tästä syystä hieman liian helpolta, se on halpa tapa myydä tuotetta.
Minulle tulee sellainen tunne että mainostamalla unelmia ei itse asiassa saavutetakkaan mitään hyvää vaan pikemminkin levitetään riittämättömyyden tunnetta. Karrikoiden voidaan päätellä: Kuka tahansa voi olla sankari, minä en selvästikään ole sankari, joten minä olen huonompi kuin tuo "kuka tahansa".
Ehkä tämä on turhankin synkeä näkemys, mutta minusta siinä totuuden jyvänen kätkettynä. Minun täytyy tätä vielä vähän pyöritellä, ehkä saan tähän vielä jonkun rakentavan lähestymistavan.

Joskus elämä vie

Joskus niin vain käy että elämä vie sinua etkä sinä elämää, eli huomaat olevasi matkustaja etkä ohjaaja. Työtpaikat vaihtuvat, ihmissuhteet muuttuvat, ilman että kukaan kysyy sinun mielipidiettä. Ensinnäkin tulee tietysti mieleen että se on pelottavaa - oman elämän kontrollin kadottaminen on kova koulu. Toisaalta sen voi ottaa helpotuksena - joku tai jokin muu on tehnyt (vaikeatkin) päätökset puolestasi eikä sinun tarvitse niistä huolehtia. Samalla se on mahdollisuus, kun ulkoisen voiman muutoksen tuulet järjestävät osan elämää uudestaan voit samassa rytäkässä muutta tai korjata elämän muita asioita kohdalleen.
Itselläni on kyseessä uuden työpaikan hakeminen. Työttömyys ei oikeastaan pelota, mutta epävarmuus tulevaisuudesta, erityisesti asuinpaikan ja -maan valitseminen on aika, ööh, jännittävää. Itsessään tavallaan "pieni" asia, työpaikan vaihtaminen, muuttaa kaikkea: Kaikki ystäväpiirit, kaikki harrastukset, asuminen, perhe ja arki pitää miettiä uudestaan.
Olisi tavattoman helppo vaihtoehto heittäytyä masennukseen, mutta minä en perusta helppohin valintoihin. Tietysti minua pelottaa, mutta samalla olen varovaisen optimistinen. Toisaalta en millään jaksaisi, toisaalta olen hieman innostunut. Tämä on mahdollisuus.
Elämän korttipelissä kortit on nyt jaettu. Miten pelaan jaetut kortit ratkaisee olenko voittaja vai luuseri.

Sukelluskuvia

Miksi älykkäät ihmiset tekevät tyhmiä asioita?

Pitkästä aikaan havahduttavin teksti mitä olen lukenut löytyy National Geographic Adventure -lehdestä. Se käsittelee hyväksi havaittuihin tapoihin jämähtämistä siinä määrin että tilanteen hieman muuttuessa teemme jotain todella tyhmää. Otsikko on hieman harhaanjohtavasti "How to survive (almost) anything?", kun mielestäni kyseessä on paljon laajempi asia kuin vain äärimmäisistä tilanteista selviytyminen.

Luomua

Kävin vastikään luomukaupassa ja tein siellä havainnon joka koskee suurinta osaa luomukaupoista ja joka jäi minua ihmetyttämään. Näissä kaupoissa on lähes aina jonkinlaiset Lundia- tai muut puiset maalamattomat hyllyt, valkoiset seinät eikä juuri mitään muita sisustuselementtejä. Perustelu on tietysti luontoystävällisyys; kaikki luontoarasittavat turhat tavarat on jätetty sisustuksesta pois. Mutta onko näiden kauppojen silti pakko olla niin järjettömän ankeita? Valkoiseksi maalatut seinät ja puunväriset (lakatut, ei maalatut) Lundia-hyllyt saavat ihmeitä aikaan - tila näyttää oitis varastotilalta. Toisaalta WWF:llä on hyvin viihtyisä liike Helsingin Kampissa, vaikka he edustavat aivan samoja arvoja, joten mahdotonta se sisustaminen ei voi olla.

Kuvia matkalta Antwerpeniin