Eräs Saksalainen henkilö selitti minulle asian näin; "Jos ulkomaalainen henkilö viettää aikaa Saksassa useampia vuosia, voi häneltä edellyttää että hän oppii Saksan kieltä. Siksi esim. työpaikoilla voidaan hyvin pitää Saksaa työkielenä." Väittämästä paljastuu heti loogisia puutteita, esim. kun joku henkilö on vasta tullut Saksaan ei häneltä voida hati edellyttää kielen osaamista. Muutenkin lyhyen aikaa Saksassa olevilta ei ole järkeä vaatia kielen taitoa.
Saksalaisten asenne vaikuttaa, nyt kovasti yleistäen, hieman brutaalilta. Sinä tulit tänne joten sinun pitää mukautua meidän tapoihimme. Yhdenmukaistamisvaatimuksen vaihtoehtona kannattaisin monikulttuurisuuta lähestymistapaa, jossa kumpikin osapuoli yrittäisi ymmärtää toisiansa parhaansa mukaan. Tämä siis edellyttäisi saksalaisilta esimerkiksi englannin kielen harjoittelemista, samalla kuin minä jatkaisin saksan harjoituksia.
Suomalainen vaihtoehto, missä ulkomaalaisille puhutaan ainoastaan englantia, vaikuttaa tässä valossa alentuvalta. Kyllä jonkunlaista mukautumistakin voi ajan kuluessa edellyttää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Olen huomannut, että usein on helppo unohtaa, ettei kulttuuriin osallistuminen ole pelkästään siihen sopeutumista. Se voisi ajatella olevan myös kulttuurin uudelleen luomista.
On tavallaan opeteltava toisten kieli voidakseen yhdessä luoda uuden kielen. Paradoksaalinen prosessi.
On käytettävä toisten välineitä (esim. teknologiaa) ja pyrittävä ymmärtämään niiden periaatteellinen merkitys, jotta voisi muuttaa mielekkäästi välineen merkitystä ja kehitellä välinettä edelleen vastaamaan käytännön muuttuvia tarpeita. Hidas prosessi.
On paikoin kieltäydyttävä surffaamasta toisen haastavan elämänvaiheen aallokossa, jotta aidosti voisi kunnioittaa (ja stimuloida) hänen pyrkimyksiä tasapainoisemman arjen luomiseksi. Kaunis ja kivulias prosessi.
Mielenkiintoisinta lienee se, ettei etukäteen tarkalleen ottaen tiedä, millainen uudenlainen kulttuuri, kieli, käytäntö tai arki prosessista esiin pulpahtaa loppujen lopuksi.
T. Pia
Mielenkiintoista on tosiaan ettei ennakkoon voi tietää minkälaiseen maahan ja kulttuuriin on pongahtanut. Törmään kuitenkin jatkuvasti siihen että minua ärsyttää asiat jotka eivät sovi minun ennakko-odotuksiin ja erityisesti minua ärsyttää se että minua ärsyttää em. asia :) Eli samalla kun "petyn" paikalliseen kulttuuriin, petyn myös itseeni koska en osaa asettua sen yläpuolelle. Taidan asettaa itselleni aika epäinhimillisiä vaatimuksia.
"(...) ja erityisesti minua ärsyttää se että minua ärsyttää em. asia." Empatiaa, empatiaa. Asuin vuoden Jenkeissä -98-99, ja em. ajatus oli noin puolen vuoden piina itselleni.
Sen jälkeen oivalsin antavani syvällisemmän arvoa toisaalta amerikkalaisuudelle, toisaalta suomalaisuudelle.
Mikä ei tosin täysin poistanut kärsimättömyyttäni amerikkalaiseen "Arnoldi Kvartsinikkari; Cool"-kulttuuriin (kun tuota lanseeraamaasi käsitettä tarkastellaan yleisemmin).
Sen vuoden aikana oppi vähintään ottamaan itsensä kevyemmin.
Pia
Lähetä kommentti