Closure

Amerikkalaisissa elokuvissa ja sarjoissa kuulee usein mainittavan käsitteen "to get closure" (saavuttaa päätös). Käsitykseni mukaan tämä tarkoittaa että ihmiset haluavat oikeutta tai ymmärrystä traumaattisten kokemusten syille, eli käytännössä closure:a etsivät haluavat rangaistuksen syyllisille tai ymmärtää miksi jokin on tapahtunut. Useammin kyseessä on kuitenkin syyllisten rankaiseminen.
Uskon kyllä että asian saattaminen päätökseen voi helpottaa ahdistusta, mutta samalla tuotetaan usein ylimääräistä ja turhaa tuskaa jollekin muulle. Se mikä toiselle näyttää oikeuden toteutumisena, on toiselle kosto, joka myöskin vaatii oman vastineensa. Tätä kautta voidaan päätyä siis koston kierteeseen. Vakavampi ongelma on kuitenkin tilanteet missä asioita ei voi saattaa päätökseen. On olemassa paljon tilanteita joissa ketään syyllistä ei ole olemassa, asiat vain ovat päättyneet sattuman kautta huonosti, tai tilanteita, joissa syyllisen selvittäminen jälkeenpäin on mahdotonta. Tällaisessa tapauksessa oletus siitä, että asiat pitää viedä päätökseen, on itsessään mahdoton ja koska asiaa ei voi viedä päätökseen, tuottaa se ahdistusta.
Minun mielestäni paljon parempi lähestymistapa olisi tilanteen hyväksyminen, oman voimattomuuden hyväksyminen. Tämä on samanlainen lähestymistapa kuin monessa uskonnossa, missä sanotaan "se oli Jumalan tahto". Tällöin syylliseksi asetetaan Jumala, mutta koska hän on kuitenkin yliluonnollinen, hänelle ei voi kostaa eikä häntä voi kritisoida. Tämä looginen oikosulku poistaa kostamisen tarpeen. Jännittävää! Selvä looginen ristiriita tuottaa itse asiassa jotain hyvää.
Ehkä ihmisillä on sisäsyntyinen tarve selittää asiat, sen vielä hyväksyn ja ymmärrän. Mutta se mitä minusta ei voi hyväksyä on tarve löytää syylliset. Virheistä ja ongelmista tulee oppia, mutta menneissä vellominen ei muussa tarkoituksessa ole rakentavaa, se on selvää.