Eilen oli tarkoitus mennä kiipeilemään, mutta en saanutkaan paria, joten päätin mennä punttikselle ja uimaan sen sijaan. Ehtiäkseni hallille ennen sulkemisaikaa, otin pyörän alle.
Ensimmäinen pyöräilykerta on aina yhtä hieno! Vauhdin huumaa, raikas ilma ja vapauden tunne! Vaikka pyöräilykausi ei koskaan oikeastaan loppunutkaan niin silti sen aloittaminen uudestaan tuntuu hyvältä.
Asian mielenkiintoinen puoli on että olisin voinut aloittaa pyöräilykauden milloin vain, olisin voinut aloittaa sen päivää aiemmin, viime viikolla tai olisin voinut olla pitämättä taukoa lainkaan. Sen aloittaminen olisi milloin vain ollut hauskaa, se olisi parantanut elämänlaatua, mutta odotin näin pitkään. Viivyttelin päivästä toiseen, koska en eilenkään ajanut pyörällä, vaikka se olisi ollut hauskaa. Miksi? Koska en jaksanut. Koska en viitsinyt.
Tämä on minusta hämmentävää. Viivyttelin hauskan aloittamisessa täysin ilman mitään hyvää syytä. Pyöräily ei ehkä ole niin tärkeää, mutta toimintatapa on mielenkiintoinen. Estänkö minä itseäni tekemästä jotain muuta hauskaa asiaa vain tottumuksesta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti