Ajatukseni taustalla on omakohtainen havainto oman ajattelun tiedostamisesta. Olen nimittäin huomannut pohdiskelevani usein kaikennäköisiä asioita itsekseni, mutta vasta kun huomaan ajattelevani tätä nimenomaista asiaa jäävät ne mieleeni. Tämä siis toimii vaiheittain näin
- Jokin useimmiten ulkoinen impulssi saa minut miettimään jotain asiaa, vaikkapa värien merkitystä vaatteiden valinnassa, koska satun juuri kulkemaan vaatekaupan ohi.
- Tämän jälkeen seuraa kaksi vaihtoehtoa:
- En huomaa miettiväni värien merkitystä, jolloin hetken kuluttua unohdan asian.
- Huomaan miettiväni niinkin jännittävää asiaa kuin värien merkitystä vaatteiden valinnassa, jolloin kysymys ja koko päättelyketju jättää pysyvän jäljen muistiini.
- Koska havaitsin ajattelevani jotain tiettyä asiaa, pohdin sitä jo abstraktimmalla tasolla, ja pääsen heti ylemmälle tasolle ja alan miettiä vaikkapa (vaate)valintojen sattumanvaraisuutta ja riippuvuutta täysin merkityksettömistä asioista.
Väitteeni on näin ollen että meillä kaikilla on nuo vaiheen 1. ajatukset, mutta moni meistä pysähtyy vaiheessa 2. eikä lähde kehittämään ajatuksiaan niiden luonnolliseen jatkeeseen vaikka heille olisi siihen kyky ja kaikki mahdollisuudet, vain koska he eivät tiedosta ajatuksiaan tai eivät arvosta niitä kylliksi.
2 kommenttia:
"En huomaa miettiväni värien merkitystä, jolloin hetken kuluttua unohdan asian."
Miten on mahdollista ajatella huomaamattansa?
Käsittäisin, että ajattelu on määritelmällisesti tietoista toimintaa. Jos ajattelua ei huomaa, voiko sitä sanoa ajatteluksi?
Tarkoitan siis tietoista ajattelemista. Väittäisin että mietimme paljon asioita ilman että tiedostamme samalla ajattelevamme. Ajattelu on silloin puoli-automaattista rutiinia. Ainakin itsessäni huomaan että vasta kun tiedostan ajattelevani jotain asiaa, eli ajattelen ajattelemista, jättää ajatus suuremman muistijäljen. Jos taas en tiedosta ajatusta, käy usein niin että unohdan pohtineeni asiaa vartin kuluttua.
Esimerkkinä tiedostamattomasta ajattelusta voisi olla arkinen ongelman ratkaisu, kuten vaikka oven avaaminen. Se vaatii avaimen etsimistä ja tunnistamista taskun pohjalta, avaimen tähtäämistä avaimen reikään, avaimen ja kahvan samanaikaista vääntämistä yms. jotka kaikki ovat "vaikeita" tehtäviä, mutta jotka eivät vaadi tietoista ajattelua. Voit peräti miettiä jotain isompaa ongelmaa samanaikaisesti niin intensiivisesti, että et jälkeenpäin edes muista avanneesi ovea.
Minä uskon tietoisuuden olevan jatkumo joka ulottuu täydestä tiedostuksen puutteesta ylempään tietoisuuteen enemmän tai vähemmän portaattomana skaalana. Koska jos vaikka ovea avatessasi et löydäkään avaimia housujen taskusta, saatat hypähtää hieman korkeammalle tietoisuudelle kun muistat että ne ovatkin takin taskussa. Riippuen tehtävän vaativuudesta vaaditaan eri määrä tietoisuutta. Jos tehtävä on kovin vaikea, et voi samanaikaisesti pohtia muuta, vaan vasta oven avattuasi palaat jatkamaan sitä ajatusta, joka jäi kesken vaikean oven avauksen ajaksi.
Lähetä kommentti