Kolme viikkoa olen asunut Saksassa ja jatkuvasti saan kuulla kysymystä "Miten olet viihtynyt?" ja ihan oikeutettu kysymyshän se on, mutta vastaaminen on jotenkin niin vaikeaa. Ihan hyvin kai. En nyt huonostikaan. Ensimmäinen viikko oli tietysti yhtä häslinkiä (=ihan pihalla), toinen puurtamista (=kaikki pitäisi hoitaa) ja kolmas hieman organisoidumpaa (=hoitaa asiat loppuun). Mutta vaikka minulla ei ole ollut kovin kiire, ei minulla silti ole ollut aikaa pohtia viihdynkö vaiko enkö.
Luulen että tässä asiassa asuntoasia tuo ratkaisun. Olen nyt asunut väliaikaisessa yksiössä, joka ei todellakaan vastaa minun käsitystäni kodista. Asetuin sinne alunperin väliaikaisasunto-asenteella, joten en oli yrittänytkään tehdä siitä erityisen kodikasta, jos se on edes mahdollista siinä asunnossa. Se on yksinkertaisesti vain aika ankea asunto eikä siellä voi tehdä juuri muuta kuin syödä (vain perusmättöä, koska keittiö on huonosti varusteltu), nukkua (sänky on minulle liian pieni) ja surffata webissä (hidas ja kallis yhteys).
Pian on muutto oikeaan kämppään kuitenkin edessä. Jee! Eniten odotan iloista jälleennäkemistä omien tavaroideni kanssa (esim. keittiötyökalut ovat yllättävän tärkeitä asioita elämässä), mutta on se vaan hieno se kämppä myös muuten. Maanantaina olen menossa tutustumiskierrokselle paikallisiin kaluste- ja sisustusliikkeisiin kaverin kanssa, ottamassa hieman ensituntumaa tarjontaan, jotta voin sitten ripeästi ostaa kaiken tarvitsemani kun saan mitattua verhotarpeen, vaatekaapin koon ja näen miten kalusteeni istuvat olohuoneeseen.
Lähiviikot ovat siis taas työntäyteisiä. Ehkä joskus lokakuun puolella ehdin sen verran rauhoittumaan että ehdin kysyä itseltäni, "Miten olen viihtynyt?".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
"Negatiivisen viihtymisen" huomaa aika nopeasti. Jos olis kolme viikkoa mennyt ihan tökkien sen olis varmasti huomannut.
Tasaista tietä ei välttämättä huomaa mutta töyssyn kyllä.
Ja jouhevan toiminnan keskellä arviot viihtyvyydestä jäävät helposti toissijaisiksi.
Se on totta että huonon viihtymisen huomaa parhaiten. On myös niin että huonon viihtymisen ja hyvin viihtymisen väliin jää sellainen harmaa välialue jota on vaikea karakterisoida ja kuvailla.
Jep. Ei huippu eikä kuoppa, mutta se saattaa silti olla hyvin aktiivista toimeliaisuutta.
Itselleni tältä harmaalta alueelta löytyy, jos saan sanoa, elämisen syvyys. Ei tarpeetonta huipun kaipausta, eikä tolkutonta monttuun putoamisen pelkoa vaan levollista olemista hyvinkin aktiivisen toiminnan keskellä.
Lähetä kommentti