Olen törmännyt omituisiin elämyksiin saksalaisten kannsa. Useamman kerran olen sanonut jotain puolileikilläni jonka toinen on ottanut vakavissaan. Kuvitelkaa vaikka seuraavanlainen dialogi
- "Työni edistyy hyvin, tällaisesta tekemisestä pidän. Harmi vain että pian pitää ruveta koodaamaan!"
- "Ööh, koodaaminen on olennainen osa tätä työtä, jos et pidä siitä pitäisi sinun varmaan keskustella esimiehesi kanssa."
Minun heittoni tai vitsini eivät selvästikään ole menneet kotiin, ne eivät ollenkaan tavoittaneet vastaanottajaa. Ensimmäinen ilmiselvä päätelmä olisi että saksalaiset ovat tylyä ja huumoria tajuamatonta porukkaa. Toinen, vaikeammin todennettava hypoteesi olisi että meidän tapamme kommunikoida ovat erillaisia. Sanattomat, implisiittiset viestit eivät kohtaa.
Stereotypioiden perusteella pitäisin sitä yllättävänä jos suomalainen olisi se rennompi ja huumorintajuisempi osapuoli, mutta toisaalta en pitäisi sitä lainkaan yllättävänä että se toinen osapuoli olisi saksalainen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Täysin normaalia saksalaiselta. Olla huumorintajuton siis. Työssä ei ole suotavaa käyttää huumoria saati sitten nauraa - työpaikalla nauravaa ei pidetä uskottavana. Valitettavaa, mutta niin totta.
Omien kokemusteni pohjalta saksalaiset eivät myöskään oikein ymmärrä sarkasmia tai suomalaiseen tyyliin heitettyjä sarkastisia lausahduksia, joista hyvänä esimerkkinä käy kertomasi koodausvitsi.
Hämmentävää kyllä, vapaa-ajalla touhu muuttuu kyllä erilaiseksi ja rennommaksi.
Hyvä pointti. Mutta jos minun pitää tehdä valinta uskottavuuden ja huumorin välillä, valitsen kyllä huumorin. Valitsen siis selkeän Suomalaisen lähestymistavan; annan tekojeni puhua puolestani, enkä välitä paljon muusta.
Lähetä kommentti