Sankaritarinoita

Monessa ammattiryhmässä kerrotaan sankaritarinoita; palomiehet kertovat pelastamistaan ihmisistä, myyntimiehet kertoilevat onnistuneista kaupoista jne., mutta yhtäkkiä tajusin, että eräs tarina jota kuulen usein, onkin sankaritarina. Eräs ystäväni on töissä mainosalalla, jossa säännöllisesti tulee sellaisia tilanteita että aikataulut ovat pettäneet ja tuotantolinjan loppupäässä (jossa ystäväni työskentelee) asetetaan työntekijöille varsin kohtuuttomia vaatimuksia, tyyliin "huomenna klo16 pitää olla valmis". Tämän seurauksena ei ole laisinkaan epätavallista että ystäväni tekee töitä vuorokauden tai kaksi putkeen nukkumatta välissä. Tällaisessa työtavassa on tietysti kasapäin terveydellisiä ja sosiaalisia haittavaikutuksia, mutta ne ovat niin ilmeisiä etten niistä nyt jankuta.
Mikä minusta on mielenkiintoista on että ystäväni usein kertoo minulle näistä epäinhimillisistä työrupeamista tarinoita, jotka ovat saaneet kaikki sankaritarinan tunnusmerkit. Hän on "taistellut" epäinhimillistä aikataulua vastaan ja "voittanut", selvitynyt hengissä jälleen yhdestä "seikkailusta". Eikä ystäväni ole yksin tämän tarinoinnin kanssa: hänen kolleegansa tekevät töitä aivan samaan tyyliin ja heidän sankaritarinoissaan on olennaisesti aivan sama sisältö. Itse asiassa, alan ihmiset ovat kehittäneet näistä sankaritarinoista itselleen oman kulttuurin jonka kautta uskoisin heidän tuntevan yhteenkuuluvuuden tunnetta. He vahvistavat "me" henkeä näillä tarinoilla. Heillä on yhteinen vihollinen, aikataulut, joita vastaan he taistelevat.
Kun olen joskus kysynyt miksi he eivät tee mitään pysyvien aikatauluongelmien korjaamiseksi, saan vastaukseksi käsienpyörittelyä ja laimeita tekosyitä. He väittävät haluavansa parantaa aikatauluja, mutta kukaan ei halua olla ensimmäinen, koska se heikentäisi heidän sijoitustaan kollegiaalisessa vertailussa. Suurin sankari on se joka selviytyy epäinhimillisimmästä aikataulusta, joten jos haluat olla sankari, ei sinun kannata yrittää muuttaa aikataulua vaan mennä virran mukana.

Tämä ilmiö ei rajoitu mainosmaailmaan eikä vain kiireeseen. Olen myös kuullut tarinoita krapulapäivistä - tilanteista joissa on jouduttu tapaamaan asiakkaita, opettamaan ala-asteen luokkaa tai esiintymään suurelle yleisölle "hirvittävässä krapulassa". Taas kaikki sankaritarinan tunnusmerkit. Taistelu kauheaa vihollista "krapulaa" vastaan ja siitä selviytyminen.

Palomiesten tarinoissa on jotain hohtoa. He taistelevat onnettomuuksien seurauksia vastaan. He taistelevat luonnonvoimia vastaan. He taistelevat sellaisia voimia vastaan joihin ei suoraan voi vaikuttaa. Mutta nämä, mutta nämä kiireiset, krapulaiset työläiset. Heidän taistelunsa kohde, kiire ja krapula, ovat molemmat itseaiheutettuja. He voisivat ne välttää, mutta he tarvitsevat niitä oman egonsa pönkittämiseen. Voi heitä.