Olen niin loman tarpeessa. Ehkä tietoisuus loman lähestymisestä lisää tarvetta. Tiistaina lähtee. Kaikki arkinen tuntuu jotenkin raskaammalta kuin normaalisti, mutta valo loistaa tunnelin päässä.
Siinä sivussa olen pohtinut luopumisen vaikeutta. Juuri nyt olen luopumassa salaisesta suunnitelmasta josta olin pitkään innoissani. Se ei sitten vaan näytä enää mahdolliselta. Tai sanotaanko näin, että onnistumisen todennäköisyys on alkanut näyttää niin pieneltä että edes sen tuomat hyödyt eivät enää kompensoi riskejä. Ja kaikki tämä siitä huolimatta että yritän olla antamatta negatiivisille ennakko-odotuksille liikaa tilaa. Toistaalta tämä on sellainen suunnitelma jonka voi aktivoida uudelleen mikäli tilanne muuttuisi, joten oikeasti laitan sen vain jäähylle toistaiseksi.
Mutta se luopuminen. Toisaalta luopuminen on, tai sen pitäisi olla, helpotus. Yksi asia vähemmän murhedittavana. Mutta luopumiseen liittyy myös kiintymys. Tämän hetken luopumisessa siihen liittyy kiintymys tähän suunnitelmaani. Jotenkin on sellainen olo, on hyvin mahdollista että suunnitelma oli lopulta tärkeämpi kuin sen toteuttaminen. Uskon että tämä on yleistä. Saamme päähämme vaikka haaveen mahtavasta lomasta kaukomailla ja asioiden pitkittyessä kiinnymme yhä enemmän siihen haaveeseen, enemmän kuin mitä haluamme sitä lomaa. Rakastamme ajatusta lomasta enemmän kuin rakastamme itse lomaa. Olemmehan jo käyttäneet niin paljon energia loman suunnitteluun, se loma on itse asiassa jo puoleksi eletty etukäteen, joten loman ideasta luopuminen näyttää mahdottomalta.
Itse en ole luopumasta lomastani, siihen on matkaliput varattu, mutta tästä toisesta suunnitelmasta olen siis luopumassa. En siis luovu sen toteuttamisesta, tai mahdollisesta toteuttamista, vaan luovun suunnitelmasta, juuri sen vuoksi että olen elänyt sitä suunnitelmaa päässäni niin pitkälle että kontakti maan pintaan on alkanut hämärtyä.
Juuri nyt tunnen helpotusta. Surumielistä helpotusta. Suunnitelma oli hieno, vähän liian hieno, mutta sen ylläpitäminen kävi liian raskaaksi. Ehkä jatkan myöhemmin haaveilua, mutta sitten se tapahtuu aivan uusista lähtökohdista.
Loma tulee kyllä juuri oikeaan kohtaan. Siellä +28C asteisessa vedessä polskuttaessa ei ehkä ark(t)iset asiat ihan pian tule mieleen.
perjantaina, marraskuuta 03, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti