- Yläasteella valitsin neljänneksi vieraaksi kieleksi Saksan. Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin asetun asumaan Saksaan. Ja asuin/työpaikan valinnassa kielellä ei ollut juuri mitään merkitystä; paljon tärkeämpiä tekijöitä olivat työn mielekkyys ja kiipeilymahdollisuudet.
- Kaksi vuotta sitten suunnittelin ja toteutin puheenkäsittelytekniikan matematiikan kurssin, jossa hieman irrallisena ulkopuolisena osana oli sellainen aihe kuin suodinpankit - se oli mukana koska se tuntui tärkeältä asialta - ja nyt näistä on muodostumassa olennainen osa uutta työtäni.
Ensimmäinen, kyyninen selitys on että kyseessä on tilastollinen harha. Olen tehnyt satamäärin isoja valintoja elämässäni, joista vain ne onnistuneet tulevat tässä yhteydessä mieleen. Ehkä, ehkä ei. Luulen että tämä kyllä vaikuttaa asiaan, mutta se ei riitä yksin selittämään ilmiötä.
Toinen, hieman vaikeammin kuvailtavissa oleva selitys liittyy osin tiedostamattomaan kokonaisnäkemykseen mitä meillä on elinympäristöstämme. Arne Naess käyttäisi tästä nimitystä tunteet tiedostava päätöksenteko, Esa Saarinen kutsuisi sitä systeemi- tai tunneälyksi, Jari Sarasvuo ei nimennyt ilmiötä kirjassaan Sisäinen sankari, vaikka puhui samasta asiasta, mutta nämä eivät yksin oikein riitä kuvaamaan ilmiötä. Meillä on kuitenkin paljon taustalla olevia intressejä, motiiveja jotka ohjaavat valintojamme. Emme useinkaan tiedosta niitä, mutta niiden valintojen kohdalla jotka sopivat piilomotiiveihimme tulee meillä sellainen olo että tämä valinta on hyvä. Se vain tuntuu hyvältä, koska mikään tiedostamaton motiivi ei ole sen kanssa ristiriidassa.
Tätä kirjoittaessa huomaan että ajatukseni ei ole vielä aivan kypsynyt minua tyydyttävään muotoon, eikä se kirjoittamalla auennut siten kuin halusin. Yleensä nämä aukeavat kirjoittamalla. mutta nyt aika ei ollut vielä kypsä. Jatkan siis ensi kerralla :)
3 kommenttia:
Joskus tuntuu siltä, että meillä on kova tarve saada selittää asia.
Joskus tuntuu siltä, että meillä on kova tarve saada selittää asia itsellemme parhain päin.
Joskus tuntuu siltä, että meillä on kova tarve saada selittää asia itsellemme parhain päin, jotta voisimme kontrolloida elämäämme enemmän.
Miksi emme pysähtyisi vain toljottamaan, seisomaan rohkeasti epävarmuudessa?
T. Pia
Tarve selittää asiat on kieltämättä kova. Mutta tiedostamalla tiedostamattomien ajatusprosessien ja/eli tunteiden vaikutus, voimme juuri vapautua selittämisen pakosta. Lokeroimalla jokin asia selittämättömien asioiden lokeroon, niihin asioihin joita ei siis voi selittää tai ymmärtää, voin antaa itselleni luvan olla ymmärtämättä sitä. Tai vielä toisella tavalla sanottuna, jos jokin asia on tuohon lokeroon laitettu, olen antanut sille selityksen nimeltä "sitä ei voi selittää" jolloin koko seilttämisen tarve menee oikosulkuun ja katoaa.
Hehe, hauska toi lokero-ajatus lokeroimattomuudesta! Innostava vertauskuva käsitteellistämisen merkityksestä asioiden edessä, joita ei voi suppusuistaa!
Pia
Lähetä kommentti