Butterflyfish lähikuvassa, vai olisiko sittenkin vuokkokala (anemone fish)? 

 

Muotovalio merenelävä: nudibranch eli jonkunlainen merietana. 

 

Lähes kaksimetrinen kilpikonna. 

 

Pikkurapu korallin piiloissa. 

 

Batfish parvi haahuilee ohitse. 

 

Parvi bluestripe fusiilier kaloja ohittaa vauhdilla. Näitäkin on jokapuolella. 

 

Barrakuda parvi liihottaa ohitse. 

 

Sadoittain pikkukaloja. En edes yritä arvata lajia. 

 

Pienenpieni rapu - pituus jotain kahden sentin luokkaa 

 

Tässä on todennäköisesti blackspotted pufferfish, mutta eihän näistä koskaan voi olla ihan varma. 

Lomalla on rauhallista

 

Ei huolet paina, ei rasita polla :) 

Lähtötunnelmia

Pakkaamista ja uudelleen pakkaamista. Jääkaapin tyhjennystä. Pientä siivoamista. Suurta odotusta ja innostusta.

Vähän on väsynyttä menoa

Olen niin loman tarpeessa. Ehkä tietoisuus loman lähestymisestä lisää tarvetta. Tiistaina lähtee. Kaikki arkinen tuntuu jotenkin raskaammalta kuin normaalisti, mutta valo loistaa tunnelin päässä.

Siinä sivussa olen pohtinut luopumisen vaikeutta. Juuri nyt olen luopumassa salaisesta suunnitelmasta josta olin pitkään innoissani. Se ei sitten vaan näytä enää mahdolliselta. Tai sanotaanko näin, että onnistumisen todennäköisyys on alkanut näyttää niin pieneltä että edes sen tuomat hyödyt eivät enää kompensoi riskejä. Ja kaikki tämä siitä huolimatta että yritän olla antamatta negatiivisille ennakko-odotuksille liikaa tilaa. Toistaalta tämä on sellainen suunnitelma jonka voi aktivoida uudelleen mikäli tilanne muuttuisi, joten oikeasti laitan sen vain jäähylle toistaiseksi.

Mutta se luopuminen. Toisaalta luopuminen on, tai sen pitäisi olla, helpotus. Yksi asia vähemmän murhedittavana. Mutta luopumiseen liittyy myös kiintymys. Tämän hetken luopumisessa siihen liittyy kiintymys tähän suunnitelmaani. Jotenkin on sellainen olo, on hyvin mahdollista että suunnitelma oli lopulta tärkeämpi kuin sen toteuttaminen. Uskon että tämä on yleistä. Saamme päähämme vaikka haaveen mahtavasta lomasta kaukomailla ja asioiden pitkittyessä kiinnymme yhä enemmän siihen haaveeseen, enemmän kuin mitä haluamme sitä lomaa. Rakastamme ajatusta lomasta enemmän kuin rakastamme itse lomaa. Olemmehan jo käyttäneet niin paljon energia loman suunnitteluun, se loma on itse asiassa jo puoleksi eletty etukäteen, joten loman ideasta luopuminen näyttää mahdottomalta.

Itse en ole luopumasta lomastani, siihen on matkaliput varattu, mutta tästä toisesta suunnitelmasta olen siis luopumassa. En siis luovu sen toteuttamisesta, tai mahdollisesta toteuttamista, vaan luovun suunnitelmasta, juuri sen vuoksi että olen elänyt sitä suunnitelmaa päässäni niin pitkälle että kontakti maan pintaan on alkanut hämärtyä.

Juuri nyt tunnen helpotusta. Surumielistä helpotusta. Suunnitelma oli hieno, vähän liian hieno, mutta sen ylläpitäminen kävi liian raskaaksi. Ehkä jatkan myöhemmin haaveilua, mutta sitten se tapahtuu aivan uusista lähtökohdista.

Loma tulee kyllä juuri oikeaan kohtaan. Siellä +28C asteisessa vedessä polskuttaessa ei ehkä ark(t)iset asiat ihan pian tule mieleen.

Päätelmiä ilman tietoa

Soitin jonkin aikaa sitten kaverille, mutta se meni vastaajaan. Seuraavana päivänä soitin uudestaan - sama juttu. Aikaa kului eikä kuulunut mitään. Vähitellen aloin ihmetellä; Missä on vika kun hän ei soita? Onko vika hänessä vai minussa? Eikö hän halua soittaa minulle? Onko hän minulle jostain vihainen? Ja tätä rataa jatkoin hyvän aikaa.

Lopulta soitin vielä kerran ja hän vastasi heti iloisesti "hauskaa kun soitit" ja ennen kuin ehdin kysymään "olin töissä kiinni palavereissa koko päivän". Noloa. Olin ehtinyt käymään läpi niin monta negatiivista skenaariota että aloin uskoa niihin itsekin.

Olen huomannut samaa käytöstä myös muualla; Joku ei pidä työpaikastaan siksi että on päättänyt ettei pidä siitä ja puhuttuaan siitä vuosia on vähitellen alkanut uskoa sitä myös itse. Toinen haluaisi osata kirjoittaa mutta kun rakentavaa kritiikkiä on niin vaikea antaa (tai saada) niin hän on alkannut epäillä ettei osaa kirjoittaa ja lähes jo uskoo siihen itsekin. Myös Kai kirjoitti samansuuntaisesti vastikään hänen kyvystään psyykata itsensä joko positiiviseen tai negatiiviseen vauhtiin [link].

Itsekin samaan loveen langeneena ei minulla ole mitään kultaista avainta jolla ongelman voisi avata. Tiedän kuitenkin sen, että tietoisuus tästä tavasta, tai kyvystä negatiiviseen psyykkaukseen, on ensimmäinen askel. Kun huomaa psyykkaavansa itseänsä negatiivisesti, voi siitä vielä pyristellä irti. Tiedän myös, että meillä on tapana olettaa se negatiivisin vaihtoehto mikäli olemme vailla parempaa tietoa. Me ikäänkuin varaudumme häviämään jo ennen kuin olemme alkaneet hävitä. Surullisinta tässä on se että häviämisen olettaminen on itsensä toteuttava ennustus. Negatiivinen energia heijastuu ympäristöstämme takaisin. Kukaan ei halua olla häviäjän kanssa. Jos oletamme olevamme huono kirjoittaja niin muutumme vähitellen sellaiseksi. Jos uskomme että työpaikka on huono, muuttuu se vähitellen sellaiseksi. Jos uskon, että kaverini ei pidä minusta ja siksi ei soita, ei hän vähitellen enää pidä minusta.

Jätä kommentti!

Usein tähdennän että minun pitäisi elää siten etten välitä muiden kritiikistä yms. Kuitenkin, jos saan positiivista palautetta, ei sitä kannata hyljätä, vaan ottaa siitä hieman hyvää oloa itselleen.

Toisaalta, kun tänne kirjoittelen, välillä tuntuu kuin kirjoittelisin olemattomalle yleisölle. Ainoa vihje yleisön olemassaolosta on kävijälaskurin tasainen kasvuvauhti, kuin jääkaapin hurina keittiössä. Jääkaapin hurinasta on kovin haastavaa repiä jotain motivaatiota.

Lopulta, kuitenkin, minäkin olen ihminen, kaikesta huolimatta. Jos minusta, vaikka ihan odottamatta, tai minun kirjoituksesta, vastoin kaikkia olettamuksia, sattuisi pitämään, voisi siitä kommentoida minulle ja jättää minulle viestin. Ihan äkkiä en löytänyt kenenkään muun kommentteja paitsi Kai:n, jota ei lasketa (!), joten sekaan mahtuu vielä.

Ihan käytännössä kommentointi on äärettömään helppoa, vaatii neljä askelta ja sehän tapahtuu näin:
1. Jokaisen tekstin lopussa on teksti "Jätä kommentti!" paina sitä kerran hiirellä.
2. Eteesi ilmestyy ruutu "Leave your comment", kirjoita siihen kommenttisi.
3. Ruudun alla on nimenvalintaruutu (sen muoto riippuu käyttäjästä, joten en voi sitä kommentoida yleisesti) - valitse siitä sopiva vaihtoehto.
4. Nimen valintaosuuden jälkeen on vielä "word verification". Ruudussa lukee jokin hassu kirjankombinaatio; kirjoita samat kirjaimet sen alla olevaan ruutuun, ja paina painiketta "Login and publish" - kommenttisi on tallennettu. Kiitos.

Joten pyydän, ihan vain minun turhamaisuuden vuoksi, JÄTÄ KOMMENTTI!