Matkalla perjantai-iltana baarista kotiin jäin miettimään tällaista asiaa. Olen periaatteessa sitä mieltä, että jos tekee jotain, se kannattaa tehdä täysillä, eli täydellä sydämmellä. Jos jotakin ei kannata tehdä kunnolla, kannattaa miettiä kannattaako sitä tehdä laisinkaan. Tämä on siis minun lähtökohta. Samalla kuitenkin vastustan suuresti amerikkalaista tyyliä paisutella, jossa tosiasioilla ei ole niin väliä, kunhan asiat tehdään suurella sydämmellä. Kun asiat tehdään pelkän tunteen vuoksi välittämättä tosiasioista, syntyy bulshittia. Kysymys on siten, miten välttää bulshitti, miten välttää olematta amerikkalainen, mutta samalla tehdä asioita täysillä?
Minusta osa vastausta on oltava se, että pitää tosiasioita aina ylempänä kuin tunnetta. Otetaan haastava esimerkki; kuvittele itsesi kuuntelemassa hurmoksellista esitystä jostain sopivasta aiheesta kuten vaikka rakkaus. Terve järki asettaa tällaisessa tilanteessa esteitä: hurmoksellinen esitys ei voi olla järkiperäinen eli tosi, koska jos se olisi järkiperäinen, ei sitä tarvitsisi esittää hurmoksellisesti. Samalla unohdetaan kuitenkin, että esityksessä voi olla jotain mitä sinä itse voisit oppia, siitä huolimatta että esitys on hurmoksellinen. Mutta tätä totuuden jyvää on lähes mahdoton löytää ellei heittäydy mukaan siihen hurmokselliseen henkeen, koska saattaahan olla, että hurmos on tärkeä työkalu totuuden löytämiseen. Siksi tähän hurmokseen pitää heittäytyä täydellä sydämmellä, ja avoimella sydämmellä. Se on pelottavaa koska siinä tulee sellainen tunne, kuin luopuisi itsensä hallinnasta.
Mikä siinä pelottaa? Uskotko sinä, että sinä itse olet todella niin tyhmä, ettet erottaisi humpuukia todesta vaikka heittäytyisit hetkeksi mukaan hurmokseen? Onko luottamuksesi itseesi näin pieni?
Päivän uusi lintuhavainto; sinitiainen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti