Hiljaiseloa

Huhuu? ..huu? ..uu? uu.. ..

Hiljaista on ollut. Siis täällä blogissa. Ei ole ollut aikaa tai tarvetta kirjoitella. En oikein tiedä mikä on ollut syynä. Ei vain jotenkin ole irronnut. Kai minulla on ollut myös aika vauhti päällä joten ei ole ollut kovasti aikaa kirjoitella. Kun olen päässyt myöhään illalla kotiin on ensimmäisenä ajatuksena ollut peiton alle pääseminen. Aamut ovat menneet peräti niin myöhäiseksi ettei ole ollut aikaa edes kirjoittaa lyhyttä kirjoitelmaa ennen kuin pitää jo rynnätä töihin. Ja töissä, no, niinkuin kaikilla, ei siellä kovasti luppoaikaa ole ollut. Joten blogi on ollut hieman taka-alalla.

Voin kuitenkin raportoida että elämäni on nyt hieman toisenlaista. Natsoja on rinnanpielessä enemmän kuin aiemmin; professori (määräaikainen) sekä dosentti. Uuuh! No-jaa, eipäs noista kauheasti ole syytä innostua. Työ on sama kuin ennenkin ja työpaikan jatkuvuus yhtä heikoissa kantimissa kuin aina ennenkin. Vasta 8 vuotta pätkätyöllistettynä ei kuitenkaan vielä ole lähimainkaan ennätys. Luin vastikään naisesta joka on ollut 25 vuotta pätkätyöllisestty yliopistossa. Hurraa! Suunnitteleppa siinä sitten omaa elämääsi, kun ei ole mitään tietoa rahatilanteesta puolen vuoden kuluttua. Ja kaikki vielä täysin tietoisena siitä että vakituinen työsuhde parantaa pysyvästi työntekijän motivaatiota, tehokkuutta ja onnellisuutta (= eli sairaspoissaoloja). Tieteenteon jatkuva kilpailuttaminen, apuraha-arvontojen muodossa, saa näin aika mielenkiintoisen sivumausteen. Kilpailuttamalla tuotetaan lyhyitä ja epävarmoja työsuhteita joka heikentää motivaatiota ja työtehoa. Hurraa!

Nyt menee vähän väsyneeksi tämä huumori. Jos tulisi pian talvi ja jääpeite mereen niin pääsisin edes jääsukeltamaan. Siinä olisi jotain uutta ja extremeä. Hurraa.