Vapaudesta

Törmäsin kartasto-blogissa kiintoisiin huomiohin vapaudesta. Lyhyesti; on olemassa kahden tyyppistä vapautta. On vapautta jostakin ja on vapautta johonkin. Ja tämä onkin tärkeä erotus. Matemaatikon silmin tämä on tietysti banaali erotus, koska jos A ja B ovat vastakohtia, niin vapaus A:sta tarkoittaa vapautta B:hen. Mutta nyt onkin kysymys siitä miten ihmiset ilmaisevat itseään. Argumentoivatko he vapautta pois jostakin vai päästäkseen johonkin?

Toinen mielenkiintoinen ajatus on introspektiivinen. Kartasto-blogi on kovasti vasemmistolainen ja löysin kovasti kiinnostavia mietteitä myös muista vasemmistolaisista blogeista. Samalla nämä kuitenkin aiheuttavat minussa jonkin emotionaalisen vastareaktion. Saan näppylöitä niiden puritaanisesta asenteestaan. Tuntuu kuin he taistelisivat oikeistoa vastaan siten, että oikeiston vastustaminen on tärkeämpää kuin heidän edustamiensa arvojen puolesta taisteleminen. Tässä päädytään samaan erotukseen kuin tuossa vapaus-asiassa. Taistellaanko jonkin puolesta vai jotakin vastaan? Esimerkiksi anarkistit taistelevat nykyistä valtarakennetta vastaan. Samoin jotkut ympäristöaktivistit taistelevat ydinvoimaa vastaan. Ongelma on että he eivät tarjoa mitään ratkaisuja. He keskittyvät ongelman tarkasteluun, toimivat sitä vastaan, mutta eivät tarjoa mitään tilalle. Me emme voi toimia ilman valtakoneistoa emmekä ilman sähköä. Tarvitsemme ratkaisuja, emme kritiikkiä.

Nämä ajatukset saavat minut hylkäämään koko vasemmisto/oikeisto-ajattelun turhana erotteluna. Minusta pitäisi enemmän tarkastella viekö jokin argumentointi asiaa eteenpäin vai taaksepäin. Siksi ehdotan, vasemman ja oikean sijaan, uudeksi poliittiseksi jaotteluksi eteenpäin ja taaksepäin. (Sitten voidaan miettiä erikseen ovatko he edemmistö ja taaemmisto/takalisto, vai etumus ja takamus, jne., mutta se onkin sitten jo kokonaan toinen tarina.)