Paritusta

Viimeaikoina ystäväni ovat jostain kummallisesta syystä päättäneet yrittää parittaa minua erillaisille naisille. Heillä on tietysti pohjimmiltaan kunniakas ja ystävällinen tavoite, mutta menetelmä vain on pielessä. Parisuhteen syntymiseen vaikuttaa olennaisesti ihastuminen; se uutuudenviehätys ja jännitys. Uusi henkilö tuo omaan elämään uusia asioita, hänen läsnäolo ikäänkuin parantaa omaa elämää tuomalla siihen mukaan uusia ja jännittäviä asioita. Juuri tämä jännitys on olennainen osa ihastusta. Jännitystä tuo omalta osaltaan mukaan myös yllätyksellisyys. Tavatessasi jonkun mukavan ihmisen jossain yllättävässä tilanteessa tuo mukaan sellaista jännitystä josta on paljon helpompi päästä ihastukseen.
Kun sitten joku hyvää tarkoittava ystävä yrittää parittaa sinua johonkin toiseen sinkkuun, on tilanne aivan toinen. Järjestäen ovat tilanteet sellaisia että tilanteessa lukee päällä kissankokoisin kirjaimin "Paritus". Järjestävä taho on itse niin innoissaan tilanteesta, että unohtavat että tämän parin pitäisi olla se liikkeellepaneva voima. Koko tilanne muuttuu järjestetyksi ja kaikki yllätyksellisyys katoaa. Koko tapaaminen alkaa muistuttaa työhaastattelua tai jotakin muuta liiketapaamista. Minulla olisi tämmöinen juttu jota yritän myydä (=minä), hänellä olisi tarjottavaa (=hän itse) ja nyt pitäisi sitten vertailla osuvatko kysyntä ja tarjonta yhteen. Oikein romanttista.
Samaan ongelmaan törmää nettideittailussa. Kun tapaa ihmisen johon on tutustunut nettin deittipalvelun kautta, on se ensitapaaminen kuin liikeneuvottelu. Minä olen etsimässä paria ja sinä olet etsimässä paria, osuvatko kriteerit yksiin. Pragmaattista.
Itse olen vielä niin naiivin romanttinen, että toivoisin että ongelmaan löytyisi jokin muukin ratkaisu. Mutta toisaalta olen liian viisas kääntyäkseni pois mahdolllisuuksista. Kyllähän sokeakin kana löytää joskus munan ja paritus voi joskus onnistuakin. Mutta samalla nämä tilanteet ovat niin turhauttavia.
Nettideittailuun liittyy toinenkin tällainen hauska yksityiskohta. Kaikki tuntuvat tietävän paljon skenestä, mutta harva itse myöntää lukevansa ilmoituksia, saatika ilmoittelevansa siellä itse. Paljon enemmän on näitä "kaverit ovat kertoneet" juttuja. Minun matematiikalla nämä eivät oikein mene yhteen. Se kertoo paljon ongelman luonteesta, että kukaan ei halua puhua asiasta omalla nimellään. Kukaan ei halua vaikuttaa epätoivoiselta, koska juuri silloin päädytään em. liikeneuvottelutyyppisen parinvalintaan. Koska me kaikki kuitenkin haluamme sitä romantiikkaa.
Loppukaneettina voisin sanoa, että paras paritus on sellainen joka tehdään mahdollisimman huomaamatta. Järjestetään esimerkiksi suuret bileet jossa molemmat kohteet ovat kutsuttuina, mutta ei tehdä mitään muita järjestelyä kohteiden pään menoksi. Silloin voi itse kokea onnistumisen iloa ja yllätyksiä. Ja ehkä se sokeakin ukko voisi vihdoin löytää eukon.