Vieroitusoireita?

Televisionkatselutauko on lähestymässä loppuaan. Päätin siis lähes kuukausi sitten lopettaa televisionkatselun kokonaan. Nyt kun tuo rajapyykki, 22. syyskuuta, lähestyy, on aika arvioida tilannetta. Onko lakolla ollut toivottu vaikutus?

Lyhyt vastaus: on. Lakko piti, enkä ole oikeastaan edes kaivannut televisiota. Muutaman kerran väsyneenä istuin alas sohvalle ja hapuilin kauko-ohjainta hetken, kunnes muistin lakon. Tässäkään tilanteessa se ei lainkaan harmittanut. Päälimmäisenä on vapautumisen tunne. Kahle, jota olen raahannut perässäni, on poissa.

Suora seuraus lisääntyneestä vapaa-ajasta on että luen enemmän. Sain sen Juhani Seppäsen kirjan "Hullu työtä tekee" luettua ja nyt olen lähes päässyt loppuun Gustave Flaubertin kirjassa "Madame Bovary". Rinnalla olen lukenut Rainer Maria Rilken "Kirjeitä nuorelle ruonoilijalle". Jonossa tai kesken on myös Jacques Cousteaun "Silent world", Albrechtin "Social intelligence", Kanigel "The Man Who Knew Infinity" ja Layard "Happiness". Jokaista kirjaa odotan innoissani.

Ensimmäisen viikon hyperventiloitu innostus elämänparantamiseen kuitenkin laantui. Tahtoa on edelleen, mutta vauhti hävisi. Tai no, kyllä minä olen nyt viikonloppuna tehnyt kasan kotitöitä jotka ovat odottaneet kuukausia (silittänyt kolmen kuukauden aikana kertyneet pyykit, imuroinut, pessyt keittiön yms.), mutta näitä en laita television piikkiin. Tuntuu siltä että olen palannut arkeen. Hieman parempaan arkeen kuin aikaisemmin, mutta arkea se silti on.

Oikeastaan ainoa harmitus on että ehdin maksaa televisiolupamaksun. Nyt jos en kerran katso televisiota, on turha maksaa lupamaksua. Selavii. Ehkä sitä voisi kutsua omantunnon korvaukseksi ajalta ennen ensimmäistä lupamaksua.

Nyt tunnen hekisellä tasolla pallaneeni siihen autuaaseen tilaan jossa leijailin toissa vuonna, kun vietin 3kk Coloradossa. Lukuunottamatta kammoksuntaani paikallista kulttuuria kohtaan, oli vierailuni siellä mainio; täysin kiireetöntä, yksinkertaista elämää. Urheilua, kirjoja ja hieman töitä. Täällä Suomessa minulla on lisäksi musiikki ja ystäviä, mutta muuten kuvio on sama. Yksinkertaista, rauhallista mutta samalla aktiivista ja sisältörikasta elämää. Rauhallisuus ei mene tv:n piikkiin, mutta kaikissa muissa kohdissa televisionkatselulla on merkittävä osuus. Vähemmän televisiota tarkoittaa vähemmän apatiaa.

Lienee sanomattakin selvää että en laita televisiota edelleenkään päälle. Jätän "lakon" pitämään ainakin toistaiseksi.