Hyöty vs. hyvä

Päivän väitteeni: Nykyisessä itsekeskeisessä kulttuurissamme on hyvin tavallista ajatella suhdettaan asioihin hyödyn kautta. Onko minun hyödyllistä tehdä X? Mitä hyötyä X:stä on minulle? Mikä vaihtoehto olisi minulle hyödyllisin?
Tämän tyyppinen ajattelu juontaa juurensa suoraan lineaarisen logiikkan käytöstä eli syy-seuraus suhteiden tarkastelusta. Jos teen A niin seuraa X, jos teen B seuraa Y. Kumpi on minulle hyödyllisempi X vai Y, eli kumpi minun kannattaa tehdä A vai B?

Kunpa elämä vain olisikin näin yksinkertaista. Tällainen logiikka nimittäin unohtaa yhden sellaisen pikkuseikan kuin koko ympäröivän maailman. Jos Matti pohtii auton ostamista on sillä seurauksia paitsi hänelle itselleen, hän voi saada paremman auton, ja sitä kautta paremman statuksen naapurustossaan, mutta samalla hänen naapurinsa Niilo kokee arvonalennuksen. Niilon auto oli aiemmin naapuruston paras, hienoin ja kallein auto, joten mikäli Matti ostaa uuden auton ei Niilon auto enää ole se hienoin. Hän siis kärsii Matin autonostopäätöksestä. Pohtiessaan auton ostamista, ei Matti varmasti pohdi Niilon kärsimystä, vaan etusijassa vain omaa etuaan. Koska Matin vanhakin auto toimii, ei hän oikeastaan tarvitsisi uutta autoa. Uuden auton ostaminen tuottaa yhtä paljon ellei enemmän mielipahaa ja kateutta naapureille kuin se tuottaa mielihyvää Matille. Naapurustossa uuden auton ostaminen ei kokonaisuuden kannalta aikaansaa mitään hyvää. Se itse asiassa vain heikentää ilmapiiriä lisäämällä kateutta ja vihamielistä kilpailuhenkeä.

Hyöty-ajattelu on siis lähtökohtaisesti vastakkainasettelu; toisen hyöty on toisen haitta. On vain kysmys siitä ketkä kuuluvat päätöksentekijän intressipiiriin. Jos puhutaan esimerkiksi kokonaishyödystä, on ajatuksella (lähes) aina jokin viitekehys, voidaan esimerkiksi puhua Suomen kokonaishyödystä. Silloin toimitaan siis implisiittisesti naapurimaita vastaan.

On olemassa vaihtoehto. Jos ei pyritäkään tekemään asioita hyödyn näkökulmasta, vaan pyritään tekemään hyvin. Jos Matti, autoa ostasessaan, ei pyrikään hyötymään uuden auton tuomasta staattuksesta, vaan pyrkii tekemään hyvän ostoksen, voi hän pohtia asioita kuten hinta-laatu-suhde, ekologisuus ja tarkoituksenmukaisuus. On peräti todennäköistä että hänen uusi autonsa tässä tapauksessa ei olekaan kalliimpi ja komeampi kuin Niilon auto, mutta Matti saa silti ostosta mielihyvää, koska hän on tehnyt hyvän teon. Ekologisuudella voi tietysti pröystäillä siinä missä auton kalleudellakin, mutta pröystäily ei kuulu "hyviin tekoihin", joten se menee nyt tämän asian ohi.

Asian ydin löytyy siitä että tehdessään hyvää on implisiittisesti huomioonottava, eikä toimi ketään vastaan. Koska kaikkien samanaikainen huomioonottaminen on äärimmäisen vaikeaa, olemme yhteiskuntana kehittäneet "hyvän" konseptin, eräänlaisen patenttiratkaisun, yleisesti hyväksytyn tavan elää ja toimia, joka useimmiten ei ole haitaksi kenellekään. Kun teemme sellaisen teon joka yhteisön normien mukaan tunnustetaan hyväksi, olemme implisiittisesti ottaneet huomioon yhteisön yhteisen kokemuksen asioiden hyötyjen ja haittojen suhteesta.

Asian tekee merkittäväksi takaisinkytkentä; kaikki pitävät hyväntekijöistä. Tällöin esim. Matin naapuruston yleinen hyvänolontunne kasvaa koska ketään vastaan ei rikota. Muut eivät tunne itseään huonommiksi koska Matti on tehnyt hyvän teon, koska hyvä teko on epäitsekäs. Siis sekä Matti saa hyvänolon tunnetta koska on tehnyt ns. hyvän teon ja Niillo saa edelleen pitää naapuruston hienoimman auton titteliä, kun se nyt vaikuttaa olevan niin tärkeää hänelle. Vihamielisen kilpailun kierre on katkaistu. Matti on tehnyt yleishyödyllisen teon josta hän myös itse hyötyy.

Lähelle tulee ajatus että tämä on vain toisenlainen versio Janten laista, eli maailmasta jossa kukaan ei saa poiketa ruodusta. Kaikkien pitäisi kuulua samaan ryhmään. Kukaan ei saa olla toista parempi eli kesikinäinen kilpailu on "kielletty". Käytännön toteutus onkin lähellä Janten lakia, mutta poikkeuksiakin on. Hyvän tekemisessä voi aina tehdä persoonallisia valintoja. Sinun ei tarvitse miellyttää muita, mutta kunhan et riko heitä vastaan pysyy kaikki "hyvänä". Tästä tuleekin mieleeni kiteytys; Hyödyn tavoittelija toimii implisiittisesti jotakuta toista vastaan, kun taas hyvän tekijä tavoittelee myös omaa hyötyään, mutta implisiittisesti siten ettei riko ketään toista vastaan.

Saikohan tästä nyt mitään selkoa? Ajatus oli niin kirkas, mutta jotenkin minun oli sitä vaikea ulostaa tekstiksi.