Autoinventario

Tuli mieleeni että autoinventario, minun itseni inventario, olisi sekä mielenkiintoista että potentiaalisesti hyödyllistä. Pohdinta "Millainen minä olen vs. millainen haluaisin olla" voisi selkiyttää ajatuksia. Siispä ryhydin toimeen.

Päälimmäisenä tulee mieleen yksittäisiä sanoja: looginen, laiska, luova, tunteellinen, tiedostava, menestyvä, monipuolinen, menevä, nautiskelija, boheemi, pohdiskelija yms. Olen esimerkiksi äärimmäisen looginen järki-ihminen. En keksi mitään syytä miksi järkeänsä ei pitäisi käyttää aina. Järjen käyttämättä jättäminen on määritelmällisesti tyhmää. Tunnen ihmisiä jotka usein menevät mielummin tunteiden mukana, koska se tuntuu oikealta. He siis hylkäävät järjen ja prioritisoivat tunteita. Minusta järjenkäyttöä ja tunteita ei pidä asettaa vastakkain. Ne eivät ole ristiriitaisia. Jos jokin tuntuu oikealta, pitää kysyä miksi se tuntuu oikealta? Onko siihen jokin syy? Pitää olla. Onko syy tiedostettu vai tiedostamaton? Varsinkin jos syy on tiedostamaton, on syytä pohtia onko tämä "oikea" asia järkevä.

Olen kuitenkin hyvin tunteellinen ja herkkä ihminen. Myönnettäköön että tunnepuolen ilmaisu on hieman jäykkää. En aina saa itsestäni ulos kaikkia fiiliksiä. Mutta koska uskon olevan tietoinen tunteistani, olen päässyt niiden kanssa aika hyvään tasapainoon. Välillä olen taipuvainen pieneen synkistelyyn ja itsesääliin, mutta järjen kautta pyrin niistä vääntäytymään ylös.

Pohdimme taannoin erään kaverin kanssa omaa lapsuuttamme, ja havaitsimme että meissä kummassakin on paljon Asperger-oireita. Itselläni on erityisesti ollut ongelmia toisten ihmisten lukemisessa; välillä en vain rekisteröi toisten tunteita. Tätä puutetta paikkaamaan olen, jälleen, valjastanut järkeni. Se toimiikin useimmiten, mutta yllättävissä tilanteissa olen hieman jäljessä, koska joudun kierrättämään tiedon järjen kautta koska en aina saa emotionaalista reaktiota luonnostaan. Mutta tällainen järjenkäyttö on siis minulle ominaista; kompensoin puutteitani järjenkäytöllä.

Olen myös luonnostani hyvin tiedostava. Uskon sen liittyvän Asperger-oireisiin, vaikken tiedä aiheesta kovin paljoa. Rekisteröin lähes aina tarkkaan mitä ympärilläni tapahtuu. Yhdessä järjenkäytön kanssa se on rautainen kombinaatio. Pysyn tilanteen herrana, koska rekisteröin ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet ja pystyn sitä kautta valitsemaan oman roolini tehokkaasti.

Kuitenkin se ominaisuus josta olen melkeinpä ylpein on se että elän aatteeni mukaisesti. Elä aatetta, aate elää. Esimerkiksi, keskeisiä teemoja ajattelussani on pyrkimys onnelisuuteen ja tätä dogmia sovellan ankarasti. En salli itselläni tapoja, jotka ovat ristiriidassa ajatteluni kanssa. Näin ilmaistuna tämä tuntuu ankaralta ja epäinhimilliseltä, mutta toisaalta, mitä väärää voi olla onnellisuuden tavoittelussa?

Vaikka olen itselleni ankara, pidän itseäni anteeksiantavana toisia ihmisiä kohtaan. Surumielisenä tarkkailen toisten heikkouksia ja annan heille anteeksi, he ovat vain ihmisiä. Mutta siihen anteeksiantamiseen liittyy ongelma. Antaessaan anteeksi toisten lapsuksia ja heikkouksia, asettaa itsensä samalla ongelman yläpuolelle. (Wau! Mikä ahaa-elämys! Yhtäkkiä ymmärsin jotain!) "He ovat vain ihmisiä" - enkö minä ole ihminen, olenko yli-ihminen, kun tarkkailen muita "ihmisinä"? Minun ehkä suurimpia heikkouksia on ylimielisyys, asettaudun mielessäni turhan usein toisten yläpuolelle. En tee sitä tietoisesti, mutta se on rakennettu asenteisiini ja havaitsen sen useimmiten vasta jälkeenpäin. Tämä ongelma anteeksiantamisen kanssa saattaa olla siihen vaikuttava asia. (Päivän järisyttävin havainto tähän meneessä!) Kummallista miten asiat vaikuttavat toisiin. Aatteen eläminen, josta olen ylpeä, tuottaa sivutuotteena anteeksiantamista, josta seuraa ylimielisyyttä. Ei sen näin pitänyt mennä. Ylpeys kulkee lankeemuksen edellä.

Nyt tämä kirjoitus on jo niin pitkä, että jätän osion "minkälainen haluaisin olla" seuraavaan kertaan. Tuudiluu!