Sain privaatisti mielenkiintoista palautetta tuosta paritus-kirjoitelmastani. Siitä lähti ajatus eteenpäin pohtimaan sinkkuuden olemusta. Suuri osa sinkuistahan, minä mukaan lukien, ei ole sinkkuja omasta tahdostaan vaan enemmänkin olosuhteiden pakosta. Toisin sanoen, olisimme paljon mielummin parisuhteessa, mutta sellaista ei vain juuri nyt ole sattunut kohdalle. Asialle voi tehdä paljonkin, voit harrastaa erilaisia asioita toivoen että siellä tapaisi muita samanhenkisiä tai voit kiertää kaupunigin juottoloita seuran toivossa. Ongelman ydin on että mikään määrä yritystä ei takaa että sinkkuudesta pääsisi eroon.
No, nythän pitää sitten miettiä suhdettaan tähän asiantilaan. Olen sinkku, miten elän nyt? On täysin mahdollista että sinkkuus loppuu vaikka juuri tänään kun tästä kohta lähden kaupungille, mutta tilastojen valossa sen todennäköisyys on aika heikko. Tätä pohtiessa elämä jatkaa kulkuaan. "Life is what happens to you while you're busy making other plans." (John Lennon) Rationalisesti ajatellen en voi jäädä odottamaan että nainen putkahtaa eteeni, vaan minun on vain elettävä tänään tämän päivän ehdoilla. En kuitenkaan haluaisi rakentaa elämääni sellaisia rakenteita jotka olisivat haittana jonkun naisen putkahtaessa esiin. Tämä tulee erityisen ilmeiseksi käytännön asioissa kuten kodin sisustamisessa. Sisustanko sillä ajatuksella että asun tässä yksin lopun ikää, vai varaudunko toiseen puoliskoon? Ostanko pussilakanoita pareittain vain yksittäin? Alanko ostamaan vähitellen kokonaista yhdenmukaista astiastoa vai enemmän käytännöllisiä minkä-kanssa-vaan-yhteensopivia?
Nyt nämä käytännön asiat ovat tietysti vain maallisia asioita, mutta samanlaisia asioita löytyy myös abstraktimmalta tasolta. Esimerkiksi, kuinka juurtunut minä olen omiin tapoihini? Minkälaisia tapoja minulla on, tyyliin, "kalsareissa sohvalla television ääressä vatsaa rapsuttaen", jotka sopivat huonosti parisuhteeseen? Nythän on niin etten katselle tällä hetkellä lainkaan tv:tä, mutta ymmärtänette ajatuksen. Onko hammasharjallani tietty paikka jota ei voi muuttaa?
Nämä ovat tällaisia elämän suunnan valintoja, joihin minulla ei ole vastausta, mutta jotka ovat, luulen, tärkeitä. Silti niitä ei pidä liiaksi miettiä koska se helposti asettaa paineita parinhakuun. Vaikeaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ongelman ydin on että mikään määrä yritystä ei takaa että sinkkuudesta pääsisi eroon.
Ja usein tuo yritys näkyy pinnalle, ja tekee ihmisestä ei-haluttavan. Eikö kiinnostavimpia ihmisiä olekkin ne, jotka ovat parisuhteessa? Heidän käyttäytyminen itsessään viestittää että he ovat tuon parinhaun yläpuolella, että voivat liihottaa sosiaalisissa piireissä ilman paineita parinhausta. Itse olen ainakin kokenut niin - kun olen suhteessa eikä muut kiinnosta, olen yhtäkkiä muiden mielestä kiinnostavampi kohde kuin ikinä.
Lähetä kommentti