Tänään Helsingin sanomien verkko sivulla oli uutinen jonka mukaan yli puolet teatteriryhmissä työskentelee palkatta. Ensimmäinen ajatus on että Suomen kuoromaailmassa tilanne on vielä heikompi; varsinaisia ammattikuoroja on vain yksi, Kansallisoopperan kuoro ja sen lisäksi meillä toimii projektipohjalta Helsingin Kamarikuoro sekä kirkkokuoro Olaus-Petrin seurakunnassa Helsingissä. Näistä kaksi jäljempää eivät toimi kuukausipalkkapohjalta, joten ne eivät ole varsinaisia ammattikuoroja ja oopperakuoro tekee oikeastaan ainoastaan oopperamusiikkia, eikä laisinkaan kuoromusiikkia. Toisin sanoen, Suomessa ei ole ensimmäistäkään oikeaa ammattikuoroa.
Tämä on vaikea kysymys: paljonko taidetta pitää pysyä tekemään ammattilaisena? Olen usein havainnut että parasta taidetta tekevät amatöörit, koska heitä ohjaa rakkaus taiteeseen. Turhan moni ammattilainen on leipääntynyt hommaansa ja tekee taidetta työkseen eikä tunteen palosta. Hyviä esimerkkejä tällaisista virkamiesmuusikoista voi löytää esimerkiksi kaupunginorkestereista. Myös Helsingin kamarikuoro, joka aikaisemmin oli oikea ammattikuoro (silloin nimellä Radion kamarikuoro) on nyt puoli-ammattilaisena paljon paremmassa kunnossa kuin aiemmin ammattilaisaikoina.
Toisaalta tiedän että monen amatöörin aika ei tahdo venyä sekä työn että harrastusten vaatimuksiin. Varsinkin kun tuo työ vaatii monelta nykyään paljon enemmän kuin se lain sallimat 8 tuntia. Eli jos työn sallitaan syövän ihmisten elämät kokonaisuudessaan, niin taiteiljoille ei jää muuta mahdollisuutta kuin tehdä taidetta työkseen tai lopettaa ja vaihtaa "oikeisiin" töihin.
Minulle jää sellainen tunne että tässä mennään taas takapuoli edellä puuhun. Laitosteatterien lukumäärän lisäämistä perustellaan sillä, että teatterin tekijöitä on paljon, eli moni heistä tekee sitä tunteen palosta, vaikka ilmaiseksi. Toisin sanoen tarjonnan lisäämistä perustellaan tarjonnan paljoudella. Ööö, miten tämä nyt menikään? Ammattilaisuuden tarve taas tulee siitä ettei tavalliset työt jousta riittävästi jotta taidetta voisi tehdä työn ohessa.
Kyllä minullekin raha kelpaisi, mutta paljon mielummin näkisin, että työelämän ongelmat purettaisiin, jolloin ongelma suurilta osin häviäisi ja paljon halvemmalla.
keskiviikkona, joulukuuta 13, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti