Omistajuus ja oikeudet

Jatkona edelliseen jäin vielä miettimään monia asioita joita en maininnut. Esimerkiksi nyt vaikka omistajuus. Omistamme tavaroita, maa-alueita ja oikeuksia. Mutta mitä on omistaminen? Mikä tai kuka antaa meille oikeuden omistaa asioita? Jos haluaisin omistaa tähden tai kuun, kuka antaisi minulle sen oikeuden? Nehän ovat loppujen lopuksi vain isohkoja maa-plänttejä.
Toinen samanhenkinen kysymys on oikeus-ajattelu. Ajattelemme usein että meillä on oikeus tulla tasavertaisesti kohdelluksi, meillä on oikeus omaan rauhaan, meillä on oikeus toteuttaa itseämme. Miten niin? Kuka tämän oikeuden on antanut? Mitä jos minä päättäisin että minulla on oikeus päättää tämän maan asioista? Eikö se ole yhtä sattumanvarainen oikeus kuin mikä tahansa muu oikeus?
Ameriikkalaiset puhuvat itsestäänselvistä totuuksista ("selfevident truths") esimerkiksi heidän itenäisyysjulistuksessaan:

We hold these truths to be self-evident, that all men are created equal, that they are endowed by their Creator with certain unalienable Rights, that among these are Life, Liberty and the pursuit of Happiness.

Sivuhuomatuksena huomattakoon että on ironista että he puhuvat onnellisuuden tavoittelusta perusoikeutena, kun sen toteutus nyky-yhteiskunnassa tuntuu olevan vain oikeus taloudellisen hyödyn tavoitteluun.

Minun ongelmani tässä tavassa ajatella, tässä oikeus-ajattelussa, on että kaikki mikä meistä on meille kuuluvaa, kaikki mihin meille on "oikeus", aiheuttaa mielipahaa ja kärsimystä jos siitä jostain syystä joutuu luopumaan. Toteutuessaan, yksilön saadessaan toimia niin kuin hän uskoo että hänen oikeutensa antavat luvan, ei hän koe onnellisuutta, mutta jos hänen oikeuksiaan rikotaan, aiheutuu hänelle kärsimystä. Ajatellessani että minulla on vapaus ilmaista mielipiteeni, saan siitä mielipahaa jos kirjoitukseni sensuroidaan. Uskoessani että minulla on oikeus tasa-arvoiseen kohteluun työelämässä, loukkaannun jos minut ohitetaan perusteettomasti. Emme koskaan kuitenkaan ole tasa-arvoisia, eikä elämä ole reilua. Kaikkia "oikeuksia" rikotaan joskus ja siitä aiheutuu kärsimystä, sellaista, joka olisi voitu välttää jos emme olisi niin kiintyneitä näihin oikeuksiin. Omistajuus ja oikeudet, nehän ovat lopulta vain sosiaalisia konstruktioita. Ei maailmankaikkeus välitä, katsellessaan meitä avaruudesta, siitä mitä me pidämme oikeuksinamme. Vain ihmisten välisessä kulttuurissa on oikeuksilla mitään merkitystä ja jos me käsitämme ne vain kulttuurin ilmiöinä, emmekä itsestäänselvinä totuuksina, on pettymyksemme vähäisempi ellei olematon, kun meidän nk. "oikeuksiamme" rikotaan.

Muistakaa tämä kun seuraavan kerran kuulette tai luette jotain intohimoista selostusta esimerkiksi sananvapaudesta, tekijänoikeuksista tai patenteista, Helsingin ja Sipoon rajakiistoista yms. Millään näistä ei ole mitään merkitystä esimerkiksi onnellisuuden kannalta. Sananvapaus on ehkä rajamailla, mutta siitäkin on poikkeuksensa.