Nyt keksin! Sain itselleni tehtävän, ajatuspähkinän, jota voin pureskella varmaan hyvän aikaa! Asia lohkesi eilisestä kirjoituksesta jossa pohdin systeemiälyn olemusta. Yritin miettiä mikä olisi sellainen näkökulma, jonka kautta minä voisin antaa jotain uutta systeemiälyn konseptiin. Minulla ei ole mitään sellaista erikoisalaa tai erikoisosaamista jonka kautta voisin sitä tarkastella ja tuoda siihen uusia näkökulmia. Asiaa pohtiessani muistin, että olimme joskus keskustelleet SÄ-ryhmässä ja minun panoksessa kiiteltiin herkkää tunne-elämän havainnointia ja tilannetajua, erityisesti oman itsensä kannalta. Tämä oli minulta ollut pitkään unohduksissa.
Koska minulla ei ole mitään asiayhteyteen sopivaa erityisosaamisaluetta, onkin täysin sopivaa että käyn tarkastelemaan aluetta, joka "ei tarvitse mitään osaamista", aihetta, joka on jokaisen ulottuvilla, se on kaikkien aiheiden yläpuolella ja ympäröi niitä. Siispä lähden tarkastelemaan subjektiivisuuden ja objektiivisuuden suhdetta. Käännyn sisäänpäin voidakseni nähdä ulos!
Heti alkuun näen kaksi tärkeää ensimmäistä osaprojektia; Ensinnäkin minun tulee aktivoida ajatukseni tästä näkökulmasta ja pohtia, ja aivan erityisesti, havainnoida omaa ajatusmaailmaani ja omaa itseäni, subjektia. Toinen hyvin tärkeä tehtävä on hankkia käsiini asiaa käsittelevää kirjallisuutta, sikäli kun sellaista on olemassa ja saatavilla. Tässä tarvitsen varmasti myös apua lukeneemmilta SÄ-tovereilta.
Hieman pelottaa että jotkut muut ryhmässä saattavat suhtautua projektiini epäilevästi. (Huomatkaa että tässä on jo subjektin analyysi käynnissä). Mutta tunnen itseni määrätietoiseksi ja itsevarmaksi - voin koittaa siipiäni uudella alalla ilman tarvetta tukeen muilta. Kirjavinkkejä voin pyytää ja saada, vaikka toimisin yksin ja niistä on minulle hyötyä joka tapauksessa.
Eteenpäin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti