Minua on syytetty ironisuudesta. Tai tarkemmin sanoen, minua on syytetty siitä että aiemmin (2 vuotta sitten) olin ironinen, mutta samalla todettu että nykyään en enää ole niin ironinen. Olen sanaton. Syyttäminen ei niinkään tuntunut pahalta, vaan enemmänkin se etten ollut tällaista ominaisuutta huomannut.
Ei minulle ehkä ole yllätys että olen joskus ollut ironinen, mutta että vielä kaksi vuotta sitten olisin ollut, se on järkytys. En ole itse ollut siitä tietoinen. Enkä ollut ollut edes huomannut mitään suurempaa muutosta käyttäytymisessäni viimeisen kahden vuoden aikana.
Minusta ironia on helppo (=halpa) tapa ohittaa vaikeat asiat, ilman että niitä edes jää pohtimaan. Kun havaitsen muiden olevan ironisia häiritsee se minua, enkä siksi haluaisi itse olla ironinen.
lauantaina, helmikuuta 24, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti