Tänään tein itsestäni havainnon; minulla on voimakas vietti kulkea helppoja ratkaisuja vastaan. Minulla on tarve välttää helppoja ratkaisuja koska helpot ratkaisut ovat harvoin hyviä ratkaisuja. Vielä toisella tavalla ilmaistuna, mukavuudenkaipuuni on paljon heikompi, kuin se tuska jonka koen huonosta päätöksestä.
Minä tahdon, että tekemäni päätökset ovat sellaisia että voin elää niiden kanssa pitkään. Helpot ratkaisut ovat usein lyhytnäköisiä ja omaa mukavuutta korostavia, mutta samalla ne aiheuttavat pidemmällä tähtäimellä paljon harmia.
Taas kerran merkittäväksi tekijäksi astuu tietoisuus. Kun tulemme tietoiseksi tekojemme ja päätöstemme pitkän aikavälin seurauksista, on helppojen ratkaisujen aika automaattisesti ohi. Jos todella ymmärrämme mitä seuraamuksia esimerkiksi ympäristörikoksista seuraa, emme voi sellaisia tehdä, koska tiedämme, ettemme voisi sen jälkeen elää oman itsemme kanssa. Minun olisi hyvin vaikea antaa itselleni enää anteeksi. (Nyt syyllistyn selkeään ristiriitaisuuteen aiempien kirjoitusteni kanssa, koska en pidä koko anteeksiantamisen käsitteestä, mutta tässä yhteydessä sen sanan käyttäminen oli tarpeellista.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti