Epävarmuudesta ja varmuudesta

Oletko huomannut miten vahva tarve ihmisillä on saada selitys asioille? Heidän pitää saada tuntea olevansa varmoja miten asia toimii. Ei ole väliä vaikka jokin tietty asia saisi selityksen, jolla ei ole mitään rationaalista pohjaa, kunhan sillä on selitys. Esimerkiksi vaikka polittinen kanta; väittelin kerran ystäväni kanssa maaseutupolitiikasta, eli pitäisikö maaseutua pitää elinvoimaisena vain antaa kaikkien muuttaa kaupunkeihin. Koska ystävälläni oli voimaks mielipide maaseutujen puolesta, asetuin kaupunkielämän puolelle, vain sen vuoksi, että saisimme kaikki näkökulmat mukaan keskusteluun. Kun ystävälleni lopulta kävi tämä ilmi, etten koskaan ollut paljastanut omaa mielipidettäni asiasta, vaati hän minulta mielipidettä. Oli äärettömän tärkeää että minun pitäisi sanoa olenko puolesta vai vastaan. Vastaukseni oli etten ole kumpaakaan. Asia on niin vaikea ja monisyinen, ettei minulle ole riittävää kompetenssia tehdä informoitua päätöstä puolesta taikka vastaan. Kesti pitkän tovin ennenkuin sain ystäväni uskomaan, että minulla ei tosiaankaan ole mitään mielipidettä siitä, miten asia lopulta pitäisi hoitaa. Minulla on vain läjä argumentteja puolesta sekä vastaan.

Olen havainnut, että ihmiset yleensä ovat vastahakoisia jäämään tällaiseen epävarmuuden tilaan. He haluaisivat määrittää asiat, asettaa ne mielessään paikoilleen lokeroihin. Siihen on varmaan olemassa jotkin evoluutiobioloogiset syyt, mutten nyt lähde niitä arvailemaan. Mutta on hämmästyttävää miten harvoin tästä puhutaan. Daniel Bohm sivuaa aihetta kirjassaan Science and Creativity. Hänen mukaansa tiedemiehillä on tapana polarisoitua omalla alallaan yhden teorian taakse, vaikka muita yhtä todennäköisesti toimivia teorioita olisi tarjolla. Ongelma on että usein tämä yksi valittu teoria ei ole oikea, tai ei riittävän kattava, ja kilpailevat ehdokkaat voisivat rikastuttaa ajattelua. Tiedemiehet kuitenkin haluavat konsensuksen, haluavat yhden teorian jota pidetään yhteisesti varmana totena.

Tieteessä asia koetaan usein kilpailutilanteena. Jos et kannata tätä teoriaa olet sitä vastaan. Itse asiassa, se pätee kovin moneen muuhunkin asiaan. Haluamme löytää varmuuden, voittajan, sen mielipiteen joka on "oikeassa", ja päästä eroon kaikista muista mielipiteistä. Mutta koska kuitenkin elämme epävarmuudessa, missä emme voi tietää lopullista vastausta useimpiin kysymyksiin, eikö varmuuden etsiminen aiheuta illuusion? Huijaamme itseämme.

Tästä ajaudun hieman sivuraiteelle. Mielestäni ehkä kuvaavin termi nyky-yhteiskunnalle on kilpailuyhteiskunta. Kaikesta kilpaillaan, kaikki kilpailutetaan. Niin kuin voittajan valinta olisi se ainoa oikea onnelliseksi tekevä tie. Nyt kuitenkin havaitsen, että tämä on niin suuri aihe, että jätän sen ensi kertaan, omaksi tekstiksi.