Tiedät miltä se tuntuu. Prrr! Prrr! Prrr! Yrität kuvitella että se ei ole totta, se on vain unta. Prrr! Prrr! Prrr! Mutta tiedät, että olet väärässä, tiedät, ettet voi sitä paeta, tiedät, että nyt on pakko herätä.
Herätyskelloaamut ovat kaameita. Kesken unien pitää herätä ja nousta ylös. Vielä on aivan pimeää ja väsyttää niin vietävästi, mutta on vain pakko nousta. Kompromissivaihtoehto on painaa torkkunappia, mutta se vain moninkertaistaa tuskan. Olet jo kerran herännyt, mutta torkahtanut uudestaan ja sitten kaikki alkaa uudestaan. Parhaimmilani olen viettänyt torkkuen sängyssä toista tuntia painaen torkkuherätysnappia uudestaan 10min välein. Siitä minulla ei ole mitään hyvää kerrottavaa.
Mutta asian ei tarvitse olla näin. Voit valita elää ilman herätyskelloa. Tai ainakin ilman tuskallista, joka-aamuista hälyytystä. "Mutta kerro meille miten, kerro!" No, minäpä kerron! Illalla kun menet nukkumaan et laita herätyskelloa soimaan. Silloin se ei aamulla herätä sinua liian aikaisin, vaan antaa sinun nukkua kunnes olet nukkunut tarpeeksi, nukkunut niin paljon kuin keho haluaa nukkua. Duh.
Asia on tosiaankin näin yksinkertainen. Jos et halua herätä herätyskellon pärinään, älä laita sitä herättämään. Vastaväitteitä on tietysti paljon ja veikkaanpa, että ensimmäiset niistä perustuvat väittämään, että sinulla on tarve ehtiä töihin/kouluun tms. Mutta silloin herätyskello vain paikkaa jo tapahtunut virhettä, eli se hoitaa oiretta eikä sen syytä. Jos et automaattisesti herää rittävän aikaisin ei ongelmaa pitäisi ratkaista herätyskellolla, vaan menemällä aikaisemmin nukkumaan. Heräämisvaikeushan johtuu siitä ettei ole nukkunut tarpeeksi (paitsi jos on jonkun sairauden vaivaama), ja oikea lääke unen puutteelle on nukkua enemmän. Duh.
Nukkuminen on terveellistä, mutta vielä paljon tärkeämpää on että nukkuminen on kivaa! Varmaan muistat jonkun kerran kun olet nukkunut pitkään, sunnuntaiaamuna ehkä, olet jo kerran herännyt, tai useammankin kerran, mutta et ole vielä noussut ylös vaan jäänyt torkkumaan. Olet jäänyt siihen unen ja valveillaolon rajamaastoon, jossa ajatukset lentävät, käyvät välillä unissa, sitten haaveilevat, suunnitelevat ja muistelevat, mutta joka tapauksessa ne pyörivät luovasti. Tulee tunne ettet vielä halua raottaa peittoa, koska sieltä tulvahtaisi kylmää ilmaa ja juuri nyt on niin lämmin ja mukava.
Tällainen aamu minulla oli tänään. Lopetin herätyskellon käytön viime viikolla. Tänään heräsin sitten kun heräsin ja olo on mitä mainioin.
maanantaina, maaliskuuta 27, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti