Sosiaalinen ongelma alokoholinkäytöstä

Mikä tahansa väite jossa esiintyy sanat alkoholi ja ongelma assosioidaan aina alkoholismiin. Aina. Siitä ei nyt kuitenkaan ole kyse. Tai niin ainakin väitän.

Minulle on tullut eteen sellainen sosiaalinen ongelma, että haluaisin vähentää alkoholinkulutusta, mutta en sitä sosiaalista elämää, joka liittyy sen kulutukseen. Minusta on valtavan hauska kuluttaa aikaa baarissa ja turista joutavia, mutta siihen konseptiin kuuluu olennaisesti se että juo olutta tms. Se vain toimii niin. Aina jos ottaa vaikka kolan joutuu selittelemään että "minä nyt tässä vähän vähennän kulutusta". Tämä lausunto aiheuttaa pienen vaivaantuneen hiljaisuuden, koska kaikki muutkin oikeastan haluaisivat vähentää, mutta heillä on juuri nyt edessään huurteinen ja nyt he sitten tuntevat syyllisyyttä siitä että minä pidän taukoa mutta he eivät.

Tai jos lähdemme kavereiden kanssa mökille viikonlopuksi, siihen konseptiin kuuluu äijämäinen örveltäminen humalassa. Sitä saa oitis tylismyksen leiman otsaan jos ei örvellä toisten mukana.

Alkoholilla on kuitenkin niin huono vaikutus minuun. Ehkä se on osa vanhenemista. Pienessäkin humalassa nukun paljon huonommin. Monet kertovat nukahtavansa parmmin lasillisen jälkeen. En minä. Sydän hakkaa ja valvon puoli yötä. Seuraavana päivänä on fyysisesti heikko olo, vaikkei olisi edes krapulaa. Koko keho tuntuu vanhemmalta ja raihnaiselta.

Toki pidän humalatilasta. Se on euforista lentoa. Siihen kuitenkin pitää antautua täysin, tai sitten voi lopettaa alkuunsa. Juomamäärän kyttääminen vie ainkin minulta kaiken hauskuuden. Jos ottaa vähän vähemmän kuin haluaisi, sitten voi melkein olla kokonaan ilman.

Tämän kaiken lisäksi juomiseen liittyy loistava aate joutilaisuudesta. Olet ehkä kuullut kirjasta Tom Hodgkinson "Joutilaisuuden ylistys". Siinä muistellaan haikeana vanhanajan kuuden marttiinin lounaita. Se on upeaa löhöilyä. Kävimme keväällä muutaman kaverin kanssa Che Dominiquessa lounaalla, ja se oli juuri sitä. Ei sen edes tarvitsisi olla näin ylellistä, mutta se tekee siitä vielä paremman. Siihen liittyy sellainen rentous ja irtautuminen kiireestä, jota nykyään niin usein kaivattaisiin.

En haluaisi ottaa myöksään absoluuttista stoppia ja lopettaa juomista kokonaan, koska absolutisimi ei poista itse sitä ongelmaa. Sen avulla voi asettaa arvot kohdalleen, mutta se ei ole lopullinen ratkaisu. Tärkeämpää olisi saada rukattua nämä sosiaaliset ympyrät sellaisiksi että niissä voisi toimia myös selvin päin.

Noh. Saa nähdä.

PS. Olen viime päivinä kirjoitellut tänne vähän vähemmän kuin aikaisemmn. Se johtuu siitä että olen kuluttanut loppuun aiheet. Tuntuu kuin ei olisi mitään uutta kirjoitettavaa ja muutenkin on ollut vähän hiljainen olo - ei masentunut, mutta hidas ja tylsistynyt olo. Mutta se onkin toinen tarina.