Ensimmäisiä havaintoja

Televisionkatselulakko on pitänyt ja kahden päivän jälkeen voin jo raportoida teille, arvoisat kuulijani, ensimmäisiä havaintoja. Kaikkein päälimmäisenä on mielessä se, että tuntuupa hyvältä. Olen tyytyväinen itseeni kun olen saanut tarkan kirurigsesti kuin moottorisahalla operoitua tavoistani sen asian joka on minua eniten ärsyttänyt. Välittömästi olen aktivoitunut monessa asiassa; polkaisin syksyn urheilukauden käyntiin käymällä lenkillä toissapäivänä ja eilen punttiksella ja uimassa. Joka ilta olen myös lukenut enemmän - oikein huomaan miten lukeminen aktivoi minua. Ajatukseni liitelevät kaksinkertaisella vauhdilla verrattuna aikaisempaan (pientä hyperventilaatiota tosin on havaittavissa). Toki näitä positiivisia vaiktuksia ei voi vielä asettaa pelkästään television jättämisen ansioksi, vaan ylipäätään jo se että on tehnyt jotain elintapojensa parantamiseksi aiheuttaa huikean hyvänolontunteen.

Nyt kun olen sitten taas lukenut enemmän, innostun aivan hirveästi lukemistani asioista (pienellä tauolla on minuun tällainen huvittavakin vaikutus). Esimerkiksi nyt tämä kirja "Hullu työtä tekee" josta kerroin viimeksikin. Eräs teemoista jota siinä pohditaan on työn ja kulutuksen suhde. Primääri selitys on tietysti että käymme työssä jotta voisimme kuluttaa. Tekemällä työtä ostamme itsellemme mukavuuksia, eli luovumme mukavuudesta (vapaa-ajasta) saadaksemme toisia mukavuuksia jotka koemme arvokkaammiksi. Mutta monelta osin näyttäisikin olevan niin että kulutamme voidaksemme tehdä työtä. Esimerkiksi, hukutamme lapsemme (tai kummilapsemme) leikkikaluihin kompensoidaksemme sitä että emme työn vuoksi voi olla heidän kanssaan riittävästi. Eli ostamme (=kulutamme) voidaksemme käydä töissä. Toisaalla, käymme lomalla palautumassa (eli kuluttamassa rahaa), jotta jaksaisimme entistä paremmin paneutua työntekoon. Käymme hieronnassa jotta jaksaisimme paremmin töissä, käymme parturissa/kampaajalla menestyäksemme paremmin työssämme ja ostamme paremman sängyn jotta pärjäisimme vähemmällä unella jotta ehtisimme tehdä enemmän töitä. Kääk.

Tämän irvokkaan demonstraation jälkeen täytyy myöntää, että asia ei ole aivan näin yksioikoinen kuin kirjassa annetaan ymmärtää. Asia on monimutkaisempi. Kyse on vuorovaikutuksesta. Työnteko tarvitsee kasvavaa kulutusta, jotta työnteko olisi järkevää. Kulutus taas vaatii kasvavaa rahavirtaa, jotta voisimme kuluttuaa yhä vain enemmän, koska nykytasoon tottuu niin nopeasti ja tarvitse aina vain enemmän. Se on pahan kierre, josta ei seuraa mitään hyvää. Kuulostaa tuomiopäivänennustukselta, mutta sitä se vähän onkin.