Yksilölisyydestä ja ylemmyydestä

Keskustelin viikolla erään ystäväni kanssa yksilöllisyydestä. Erityisesti, keskustelimme minun tavastani pyrkiä olemaan yksilöllinen. On nimittäin ilmeistä että "minä vain olen sellainen että" koen suurta tarvetta olla yksilöllinen. Minulla on suuria vaikeuksia kulkea joukon mukana ja haluan aina tehdä toisin kuin muut ryhmässä, mikäli tämä ei ole minulle erityisen haitallinen vaihtoehto.

Ystäväni väittämä on että pyrkimys yksilöllisyyten implikoi samalla itsensä asettamista muiden yläpuolelle. "Minä en halua olla samanlainen kuin 'rahvas', vaan haluan toimia omalla tavallani". Toisin sanoen, väitteen mukaan asetan itseni muiden yläpuolelle kun haluan olla erillainen. Sen mukaan en arvosta heidän tapaansa tehdä asioita (mitä ne lienevätkin) vaan preferoin omaa lähestymistapaani. Tällä tavoin pitäisin itseäni (tämän väitteen mukaan) parempana kuin muut.

Oman katsomukseni mukaan ei tässä kuitenkaan ole kyse paremmuudesta. Toki syyllistyn ylenkatsomiseen turhan usein, mutta se ei ole, mielestäni, se perimmäinen syy miksi koen sellaista tarvetta olla yksilöllinen. Paljon suurempi merkitys on vapaudella. Tekemällä omat päätökseni tunnen olevani vapaa. Mikäli vain seuraan joukkoa annan jonkun muun tehdä päätökset puolestani, enkä enää hallitse tilannetta. Kyse on siis myös hallinnan tunteesta.

Jokaisen väittämän kohdalla, jossa törmään ajatukseen "minä vain olen sellainen että" yritän muistaa pohtia asiaa myös siltä kannalta, että tässä on juuri sellainen asia jossa minä olen huono ja juuri sellaisessa asiassa minun kannattaisi kehittyä. Tällaisessa asiassa kehittyminen olisi peräti poikkeuksellisen hyvä mahdollisuus kehittyä "ihmisenä" ylipäätään. Äärimmäinen yksilöllisyys, virtaa vasten kulkeminen ei ole kovin konstruktiivista. Välillä pitäisi pystyä päästämään irti ja vain antamaan asian mennä eteenpäin omalla painollaan. Se ei ole minun vahvoja puoliani. Mutta ehkä vähitellen voisin kehittyä siinäkin.

Toisaalta, en myöskään näe siinä mitään pahaa että tekee itse omat päätöksensä. Minusta joukon mukana kulkeminen osoittaa valtavaa luottamusta siihen että joukko tekee viisaita valintoja, tai ainakin viisaampia kuin mihin itse pystyn. On tietysti todennäköistä että joku muu on viisaampi kuin minä, mutta sen viisaamman valinnat eivät useinkaan ole minun kannalta viisaita. Tämä menee aika pahaksi sananväännöksi, joten ehkä lopetan tähän.