Istuin tänään aamulla (=klo13 jälkeen) parvekkeella lukien kirjaa samalla juoden kahvia. Olin keittänyt espressoa ja tein siitä itselleni cappuccinon, jota join oikeaoppisesti keraamisesta isohkosta kahvikupista. Mmmm. Hyvää. Oikeaa loikoisaa elämää!
Keitettäessä espressoa mutterikannulla jää sitä cappuccinon jälkeen tietysti hieman yli, ja join sitten yli jäänen espresson cappuccino-kupista. Nyt seuraa se luvattu suuri havainto; kun juo espressoa cappuccino-kupista, maistuu se ihan erilaiselta. Juoma tulee suuhun paljon leveämmin, eikä vain kielen keskelle, kuten pienestä espressokupista juotaessa. Kielen reunoilla espresso ei ole niin hyvän makuinen kuin keskellä! Elämää mullistava havainto! :)
Tämä pieni havainto sai minut hyvälle tuulelle. En tiedä miksi. Ehkä sillä on jotain tekemistä asioiden ymmärtämisen kanssa. Ymmärsin uuden asian. Ja aivan erityisesti, ymmärsin asian jota en ollut aiemmin tajunnut pohtia. Ymmärrys tavallaan yllätti minut. Se tuli nurkan takaa ja potkaisi. Ja se yllätys ehkä oli se havainnon suuri ja tärkeä ominaisuus.
Yllätyksen voima on siinä että se saa ajatukset pois normaalilta raiteiltaan. Vaikka espresson juonti on yksi minun pyhimmistä sunnuntairituaaleista jonka tuoma nautinto on tiedostettu ja vaalittu, olen tehnyt sitä sen verran pitkään että siihen kuitenkin hieman tottuu. Siksi tämä pieni uusi asia oli tänään tärkeä.
Onnellisuus löytyy pienistä asioista, on kulunut viisaus mutta sitäkin enemmän tosi. Tälläkertaa se löytyi espresson maun muodostumisesta kielen eri osissa. Mutta sillähän ei ole mitään väliä mistä sen onnellisuuden löytää, kunhan sen löytää, eikö vain?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti