Luin tuossa mielenkiintoista blogia Katkeilevaa Ajatusvirtaa: Kiltin Tytön Blogi kun muistin taas vanhoja ajatuksia. Kyse on siitä tavallisesta illuusiosta, että olisi olemassa jokin sellainen asia kuin unelmatyöpaikka (tai mikä tahansa unelma-asia). Ei ole. Se on toiveajattelua, illuusiota. Tai vaikka se olisi olemassa, se ei ole niin unelmallista kuin haluaisit uskoa. Myös unelmatyöpaikassa tulee arki vastaan ennemin tai myöhemmin.
Tuntuu siltä että tämä väitteeni olisi äärimmäisen kyyninen. Niin kuin en uskoisi unelmiin, mutta se on vain fakta, että kaikki eivät voi olla astronautteja, formulakuskeja ja pop-idoleita. Me tarvitsemme paljon enemmän tavallisten ammattien tekijöitä kuin taiteiljoita ja urheilijoita. Tässä mielessä esitän vastakkaisen unelman; eikö olisikin hienoa jos osaisimme unelmoida jostain aivan tavallisesta ammatista? Jos elämämme olisi täyttynyt jos saisimme olla Alepan kassana? Tai jos emme haluaisi mitään muuta enemmän kuin kantaa aamun lehtiä? Sehän olisi paljon helpompi tapa tulla onnelliseksi, eikö vain? Jos haluamme levyttäväksi artistiksi, pitäisi meidän ensin harjoitella vähintään sellaiset kymmenen vuotta, sattua olemaan ulkonäöltä riittävän edustava ja sitten vielä vain olla niin pirun paljon tuuria, olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, että saa levytyssopimuksen. Se on todella epätodennäköistä. Se on todella vaikeaa. Pitää olla todella varma menestyksestään että sitä edes kannattaa yrittää.
Monet ystäväni jo tietävät, että minullakin on unelma-ammatti. Tai oikeastaan se on vara-unelma, unelma, jonka otan käyttöön mikäli nykyinen työni tyssäisi jostain syystä täydellisesti. Olen nimittäin suunnitellut ryhtyväni remonttireiskaksi. Minulla on siihen täydellinen markkinaidea. Tekisi työni hyvin, ihan viimeisen päälle ja pitäisin kiinni sovituista aikatauluista (!). Menestys olisi varmaa. Voisin vieläpä pitää muita korkeampia hintoja (vaikka ne muutenkin jo ovat kovia), koska tilaajat saisivat juuri sen mitä haluavat (!) ja vähän lisää. Rakennusmiehillähän on jo nyt täystyöllisyys, joten työllistyminen olisi helppoa.
Mutta ei sentään. Tämä unelma on vain varalla. Minä olen jo unelma-ammatissani. Nyt kun olen ollut lomalla olen vain odottanut päästäkseni takaisin töihin. Niin monta jännittävää asiaa on siellä kesken. Silti kesken ovat asiat eivät ollenkaan stressaa, ne pikemminkin innostavat. Eli asiani ovat mielestäni aika hyvin, eikö vain? :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Haluaisin kysyä, luitko ehkä minun postaukseni vähän kiireessä ja hätiköiden? Ehkä ajatus ei kuitenkaan auennut sinulle, sillä en puhunut onnellisuudesta mitään. Totesin myös, että toivoisin jokaisella ihmisellä olevan mahdollisuuden päästä omaan unelmapaikkaansa - olipa se sitten mikä hyvänsä. En yhdistä sitä onnellisuuteen, kuten sinä teet.
Ehkä sinulle unelmapaikka olisikin formuloissa, mutta suurimmalle osalle ihmisistä ei. Ei minullekaan. Käytin sitä vertauksena, koska se oli päivän otsikoissa sopivasti.
Olen iloinen siitä, että toteat itse olevasi jo unelma-ammatissasi. Etkö toivoisi sitä samaa kaikille muillekin ihmisille?
Ensinnäkin en tarkkaan ottaen kommentoinut sinun tekstiä, vaan kirjoitin oman tekstini sen inspiroimana. Luin nyt sinun tekstin uudestaan, enkä löydä siitä mitään mikä saisi minua pyörtämään ajatukseni, pikemminkin päinvastoin.
Turhan moni pyrkii vastavirtaan uiden jääräpäisesti toteuttamaan omat suuret unelmansa. Se on kuluttuavaa eikä useinkaan johda unelman toteutumiseen. Minun mielestä on parempi mennä virran mukana ja pienillä ohjauksilla toteuttaa pieniä unelmia.
Ehkä se ero mistä älähdit on unelmien kokoluokka, eli minä kuvailen aika suuria unelmia, kun sinulla oli kyse pienistä(kin) unelmista.
(Ja itse en tosiaankaan unelmoi formuloista -käytän sitä vain esimerkkinä)
Hauskaa että tekstini herätti kommentteja :)
Lähetä kommentti