Talouselämästä

Silmäilin eilen kaverin luona Talouselämä-lehteä. Jo kannessa komeilee otsikko "Raha on paras mittari". Ei prkl. Ahdistaa. Kaverini, toimittaja ammatiltaan, kehui otsikkoa hyväksi, koska se herättää keskustelua. Pahoinvointia se herättää, vastasin. Tällainen otsikko kannessa saattaisi tietysti pudota "lööppi" sarakkeeseen, mutta selaillessa lehteä mielikuva vain vahvistui. "Vain hyvä koulutus lisää kassavirtaa"-tyyppisiä otsikoita toisen perään. Kassavirta, kasvu ja maailmanvalloitus ovat itseisarvoja joilla perustellaan kaikki muu. Toki koulutus on hyvä asia, mutta eikö mitään muuta mittaria voisi käyttää? Eikö esimerkiksi työntekijöiden motivaatiota voisi mitata, puhumattakaan heidän elämänlaadusta tai onnellisudesta? Mutta eihän työntekijöillä ole mitään merkitystä, vain omistajien rahapussin syvyys ratkaisee. Marimekko on tietääkseni niitä harvoja yrityksiä Suomessa joiden agendalla on korkeimpana työntekijät, sillä asenteella, että jos työntekijöistä pidetään huolta, niin kyllä se kirjanpito pitää itsestään huolen. Hyvin näyttäisi toimivan tämä taktiikka.

Oli lehdessä yksi hyväkin artikkeli, "Sipoolaiset ovat Suomen tshekkejä". En minäkään ymmärrä millä isomman oikeudella Helsinki luulee voivaansa määrätä alueita itselleen. Yhtä mielivaltaisesti Espoo voisi vaatia Kauniaisen liitettäväksi itseensä kokonaisuudessaan. Tässä jää sellainen tunne että yleisölle ei ole kerrottu niitä oikeita syitä miksi Sipoo pitäisi vähitellen lakkauttaa. Ainoa mieleen tuleva asia on puoluepolitiikka; Sipoossa määrää RKP, jota olisi tällä tavoin Helsingin demarien ja kokoomuslaisten yhteisrintamalla hyvä kyykyttää. Voivoi.