Lahjan antamisen filosofia

Sain jokin aika sitten veljeltäni kirjan. Hän antoi sen päivänä joka ei ollut syntymä- tai nimipäivä, eikä lähelläkään joulua. Hän antoi sen koska hän halusi antaa kirjan. Se oli sellainen kirja, jonka hän uskoi minua kiinnostavan (ja hän oli oikeassa).

Pohdimme myöhemmin erään kaverini kanssa kuinka harmillista on että annamme lahjoja vain syntymäpäivisin ja vielä ikävemmin, syntymäpäivisin on velvollisuus antaa lahja. Se on kuin maksu joka tulee suorittaa syntymäpäivänä. Jos taas antaisin lahjan minä tahansa muuna päivänä, voisi se oikeasti olla lahja sen oikeassa merkityksessä, eli asia, jonka antaa toiselle ilmaiseksi, ilman implikoitua vastavuoroisuutta tai muuta velvollisuudentuntoa. Koska minä haluan antaa lahjan.

Eräs hyvä argumentti lahjan antamista vastaan on, että vastaanottaja saattaisi uskoa että lahjan antamiseen liittyy jokin piiloagenda. Että minä, antaessani lahjaa, oikeasti haluaisin tältä ihmiseltä jonkin vastapalveluksen tai jotain muuta. Vertaa Troijan hevosen tapaukseen. Minusta tämä on ällistyttävän kyyninen asenne, vaikka se onkin hyvin tavallinen asenne. Onko lähtökohtamme aina, että ihmiset ovat pahoja? Että he haluavat jotenkin käyttää meitä hyväksemme aina tilaisuuden tullen? Mikäli tämä on meidän olettamus, olemme jo tuhon partaalla, koska tämä asenne on itseääntoteuttava. Omaamalla tämän asenteen joudumme Catch-22 tilanteeseen; paitsi että emme itse haluaa antaa kenellekään spontaaneja lahjoja, ryhdymme myös epäilemään toisten tarkoitusperiä kun itse saamme spontaanin lahjan. Tällöin lahjan antajalla olisikin jo ollut syy olla antamatta lahjaa koska antaa lahjaa, koska lahjan saaja epäilee antajan tarkoitusperiä.

Tämä on tällainen tyypillinen oravanpyörä, jota Esa Saarinen kutsuisi kostamisen kierteeksi. Vasta tässä vaiheessa huomaan, kuinka lähellä olen ollut Esan opetuksia. Jos minä epäilen sinun huijaavan, minun kannattaa huijata. Jos minä epäilen sinun uskovan minun huijaavan, minun kannattaa huijata. Mutta jos kumpi tahansa huijaa, molemmat häviävät. Se on tämä perinteinen ongelma joka kulkee nimellä "prisoner's dilemma".

No, minä ostin kaupasta saman kirjan jonka veljeni minulle osti, ja tarkoitukseni on antaa se eräälle ystävälleni, jonka uskon pitävän kirjasta. Uskon, että se voisi olla kirja jota hän juuri nyt tarvitsee. Eräs suurimmista tavoitteistani on yrittää elää oman ideologiani mukaisesti, sen hankaluudesta huolimatta, ja tässä minulla on siihen mahdollisuus.