Kävelin tänään töihin koska polkupyörästä on kumi puhki. Kävely oli oikeastaan aika mukavaa, vaikka matka on käveltäväksi pitkähkö 5km. Siinä kulkiessa oli aikaa pohtia asioita.
Sain siinä sitten itseni kiinni vaikutteen ottamisen pelosta. Eräs ystäväni kävelee lähes kaikkialle, rauhallisesti, pitkiäkin matkoja. Koska elämä on sillä tavoin yksinkertaisempaa. Mietin siinä, että kävely voisi tehdä hyvää minullekin. Mutta silloin kauhistuin; mitä jos minun ajatellaan matkivan ystävääni tai jos meidät luokitellaan samanlaisiksi tai ... Rauhallisesti. Hengitä. Ei ole mitään syytä antaa toisten mahdollisten mielipiteiden tehdä päätöksiä minun puolestani. Ja mitä vikaa siinä olisi, jos havaitsisin ystäväni käytöksessä jotain hyvää, ja omisin sen tavan itselleni? Eikö hyvän tavan ottaminen itselleen ole ainoastaan hyvä asia? Matkiminen ei lainkaan vähennä tämän hyvän tavan arvoa. Se on ehkä peräti hieman imartelevaa ystävälleni jos matkin häntä. Eikä se myöskään tee minusta alempiarvoista vaikka ikäänkuin antaudun ystäväni vaikutuspiirin alaisuuteen.
En menetä omasta itsenäisyydestäni mitään antamalla hänen vaikuttaa minuun. Asia on peräti toisin päin. Kun teen itse valinnan antautua hänen vaikutuspiiriin, teen siis eksplisiittisesti päätöksen muuttaa tapojani. Olisin myös voinut valita olla hänen antamatta vaikuttaa minuun, mutta jos se on implisiittinen päätös jota ohjaa pelko, on ohjaajan paikalla silloin enemmän ystäväni kuin minä itse. Hänen valintansa ohjaisivat minua silloin toimimaan täsmälleen eri tavalla kuin hän, koska pelkään olla samanlainen kuin hän. Hämmästyttävää miten asia pyörähtää ympäri täysin intuition vastaisesti. Välttämällä antautumista toisen vaikutukselle, olemme itse asiassa enemmän tämän toisen vaikutuksen alaisia koska meitä ohjaa pelko olla samanlainen kuin hän.
Entä mikä oli lopputulos? Minun pitäisi siis kävellä enemmän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti