En tiedä mitään miehen hormonaalisesta syklistä (onko sellaista?), mutta jotain tässä taas tapahtuu. Ei se nyt ehkä ihan kuukausittain tule mutta parisen kertaa vuodessa kuitenkin. Nyt on pari päivää mennyt oudon herkässä olotilassa. Kaikki on jotenkin kauniimpaa. Pyöräilin äsken auringonlaskussa kotiinpäin ja näkymät olivat tuskallisen kauniita. Viikonloppuna tapasin useita ystäviä, ja jotenkin rakastin heitä kaikkia vielä normaaliakin enemmän. Olen yrittänyt jäljittää olisiko tämä riippuvainen jostain yksittäisestä asiasta, jostain tietystä ihmisestä tai jotain, mutta päädyn ymmälleni. Minulla olisi useampia syitä miksi pitäisi olla huonolla tuulella ja jököttää kotona yksinäni. Mutta henkilökohtainen taivaani on pilvetön. Auringonlasku on niin kaunis että sattuu. Ainoa järkeenkäypä selitys on että nyt on vain sen aika.
EDIT: En muuten ole pitkään aikaan kertonut lintuhavainnoistani; Tänään näin kaksi kurkea. Lyhyen ja vaatimattoman bongarinurani aikana nämä olivat ensimmäiset kurjet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti