Hahmontunnistusta

En tiedä mistä tämä mielikuva tuli mieleeni, mutta tee minulle mieliksi, kuvittele hypoteettinen tilanne; nainen pyytää miehen yllättäen kahville ja aloittaa kertomalla kuinka hyvin he kaksi tulevat toimeen. "Meillä synkkaa niin hyvin yhteen". Tämän jälkeen tuleva sana on ratkaiseva. On kaksi päävaihtoehtoa "niin" ja "mutta" johon jompaan kumpaan litetään perään "minusta meidän pitäisi", eli "Meillä synkkaa niin hyvin yhteen, niin/mutta minusta meidän pitäisi". Ja tämä valinta sanojen "mutta" ja "niin" välillä määrää koko loppukahvittelun tunnelman. Sama suomeksi meille miehille: "mutta" tarkoittaa että tästä suhteesta ei tule mitään kun "niin" tarkoittaa että hän haluaisi lähentää välejä.

Mielenkiintoista tässä on se että kun tuo näiden kahden henkilön synkkaamisen erinomaisuuden kehumisen aloittaa, toinen tietää jo että sen perään tulee "mutta" tai "niin", ja se kehuminen jatkuu ja jatkuu, kun haluaisi vaan kuulla sen sanan. Vaan sen tietäminen kumpi sanoista tulee onkin aivan mahdotonta. Ja se hetki on todella jännittävä, ja se pitkittyy ja pitkittyy. Toinen sanoista tuo pettymyksen, toinen tuo helpotuksen. Puhuja kiertelee kuuman kattilan ympärillä.

Eli jännittävää tässä on se miten pienestä tuon keskustelustruktuurin, sen hahmon tunnistaa. Heti kun yhteistoiminnan kehu alkaa, tietää että kohta tulee "mutta" tai "niin". Nyt tuli mieleeni vielä kysymys: Montako muuta tällaista valmista hahmoa meidän mielissämme on? Eli sellaista keskustelu- tai muuta struktuuria, joka on helppo tunnistaa. Esimerkkinä tulee mieleeni esimerkiksi "ollaan vaan ystäviä" hahmo, mutta toisaalta sehän jo liittyy tähän "mutta/niin" hahmoon. Vastaavia "niin/mutta" kuvioon liittyviä standardilauseita on "sinä olet kiva mutta". Muita hahmoja ei juuri nyt tule mieleeni. Keksitkö sinä?

Toisaalta, nyt kun nämä hahmot on vihdoin oppinut, olen huomannut että samalla ne on otettu uudelle tasolle. Vastapuoli on huomannut, että tietyt avainhahmot tunnistetaan "liian nopeasti". Koska kukaan ei kuitenkaan halua loukata toista (ainakaan yleensä), niin nämä hahmot puetaan monimutkaisen sanaverkoston sisään, niin ettei niitä heti tunnista, ehkä minä itsekin siihen syyllistyn, negatiivinen viesti pehmitetään pumpulilla ja kehuilla ja hyvän tahtoisella leperryksellä, niin tehokkaasti, ettei viestiä tajua ennenkuin seuraavalla viikolla, kun toinen ei enää vastaa puhelimeen.

Nyt ehkä kuulostaa siltä kuin olisin jostain katkera. Se on väärä johtopäätös. Minua vain ihmetyttää tämä omituinen käytös. Me miehet tarvitsemme suoraa puhetta ja vielä mielummin suoraa toimintaa. Emme ymmärrä implikoituja viestejä. Piilovihjeet ovat kyllä lyhyellä tähtäimellä helpompia, mutta pitkittävät epätietoisuutta.

Onpas tämä tänään synkkää tekstiä. Täysin ristiriidassa omiin fiiliksiin. Tämä on ollut hyvä, ellei peräti erinomainen päivä. Olen onnistunut aktivoimaan itseni ja saanut tehtyä kevätsiivouksen parvekkeella. Loppupäivän olenkin sitten löhönnyt ja syönyt ja lukenut de Melloa. Sunnuntaina saa nauttia elämästä.