Olin aamulla uimahallin saunassa missä vanhat äijät juttelivat liikenneruuhkista ja siinä sitten pohtivat miten omituisesti ne toimivat. Esimerkiksi jos on ohituskaista, niin ruuhkassa olisi kaikkien etu että kukaan ei sitä käyttäisi vaan kaikki ajaisivat kiltisti jonossa. Sitten kun joku päättää että Hänellä on suurempi kiire kuin muilla, niin siitä kärsivät kaikki. Jono hidastuu ja jojo-efekti kasvaa.
Tätä kun pohdin niin yhtäkkiä koin valaistumisen. Autojonot ovat hyvä analogia kilpailuyhteiskunnalle. Autoilijat kilpailevat nopeasti perille pääsemisestä, vaikka heillä ei olisi edes kiire, koska kovaa ajaminen kuuluu siihen rooliin, jota liikenne asettaa kulkijoille. Jutun pointti on, että ne ääliöt jotka yrittävät ruuhkassakin ohittaa ohituskaistalla, haittaavat kaikkien liikkumista. Eli jos kaikki vain ajaisivat kiltisti jonossa, kaikki pääsisivät nopeammin perille.
Tästä jättiloikka globalisaatioon. Pitkällä aikavälillä olisi kaikkien etu että yritykset eivät jatkuvasti juoksisi halvemman työvoiman perässä, vaan pysyisivät sillä paikalla missä nyt sattuvat olemaan. Tämä stabiloittaisi yhteiskuntarakennetta, mutta leikkaa lyhyen tähtäimen voittoja. Myös jatkuvan kasvun (auton nopeuden) tavoittelu on järjetöntä. Vaikka se yksilön kannalta on perusteluta, on se kokonaisuuden kannalta haitallista. Häviävät yritykset aiheuttavat "turhia" konkursseja ja olemassaolevien hyödyllistenkin rakenteiden romuttumista.
Tämä on tämmöistä pika-analyysiä ilman kunnollisia perusteluita, kunhan nyt kirjoittelen kun tuli mieleeni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihan mielenkiintoinen teoria. Toisaalta se edellyttäisi sitä, että yritykset olisi jotenkin valtioon sidonnaisia tai jopa valtiojohtoisia - muuten kun yritysjohtoja ei yhteiskunnan etu kiinnosta.
Toisaalta kun nykyään kaikki suuryritykset on pörssissä, niin sekin vaikuttaa valtavasti juuri siihen tarpeeseen käyttää niitä ohituskaistoja: osakkaiden täytyy saada mielikuva, että tämä "yritysauto" kulkee nopeammin ja on valmis ja kykenevä ohittamaan ollakseen perillä ennen muita. Muuten sijoitetaan siihen autoon, joka ajaa siinä letkassa ensimmäisenä, ja näin vahvistuu vallitsevat yrityshierarkiat ja valtarakenteet.
Nojoo. Tämäkin on nyt vain tällaista mielijohdekirjoittelua. Yritysten ja valtion (ja sitä kautta yhteiskunnan) suhde on kyllä mielenkiintoinen, vaikka en muuten olekaan kovin kiinnostunut kaupallisesta alasta... Esimerkiksi yritysveron suuruuden ja yritysten määrän tasapainon optimoimista olisi hauska tutkia, tai edes lukea siitä tehdyistä tutkimuksista. :)
Niin, yritysjohtoa ei kiinnosta yhteyskunnan etu lyhyellä tähtäimellä. Mutta jos he ajattelisivat asiaa pitkällä tähtäimellä, mittakaavassa 10-20 vuotta tai enemmän, saattaisi ääni muuttua kellossa. Mutta kun niitä kvarttaaleja tulee jatkuvasti etten niin kukaan ei ehdi miettimään pitkää tähtäintä. Eli tämä oli juuri se autoiluanalogia, jos ne ohittavat ääliöt miettisivät asiaa, eivät he lähtisi ohittelemaan. Pääsisivät itsekin todennäköisesti nopeammin perille.
Lähetä kommentti