Toteuttamisesta

1. Kaikki tietävät, siis ihan kaikki, että raha ei tuo onnellisuutta. Silti meistä suuri osa juoksee paremman palkan perässä tai tekee töitä joista ei oikeastaan pidä, mutta kun siitä maksetaan niin hyvin.

2. Monet meistä ovat sitä mieltä, että television katselu on oikeastaan aika turhaa, että olisi parempi lukea kirjaa tai käydä kävelyllä, mutta kun tulee illalla väsyneenä kotiin on niin helppo painaa sitä kauko-ohjaimen nappulaa. Se vain käy niin.

3. Joillekin ongelma on tupakoiminen (eihän siinä ole mitään järkeä!) tai alkoholin liikakäyttö, vaikkei edes alkoholistiksi voisikaan itseään laskea. Mutta siinä hetkessä sitä on niin helppo lipsahtaa ja ottaa yksi ja sitten toinen ja toinen ja jos vielä yksi.

4. Porvarit ajelevat autolla naapuriin kylään vaikka matkaa olisi vain kilometri.

Minusta on hämmästyttävää miten paljon me kaikki, myös minä itse, teemme asioita joita emme oikeastaan halua tehdä. Me tiedämme paremmin, mutta teemme silti. Tämä on minulle mysteeri. Tiedän kyllä paljon tekniikoita, joilla voi vääntää itsensä pohjalta ylöspäin, mutta sitten aina jonain päivänä sitä on vähän väsyneempi kuin yleensä ja sitä lipsahtaa. Ja kun kerran on lipsahtanut, niin on todella helppoa lipsahtaa uudestaan.

Eräs parahaista "elämänparannustekniikoista" on aloittaa jostain riittävän pienestä parannuksesta heti tänään. Siirtää vaikka osa astioista tiskipöydältä tiskikoneeseen. Totaaliparannus, kämpän siivoaminen, tupakan lopettaminen ja auton myyminen ovat kuitenkin liian suuri kerta-askelia. Sellainen ei ole realistista, mutta kun tekee pienen askeleen niin se seuraava askel on paljon helpompi. Tai näin se ajattelu ainakin menee ja sitä itse usein koittaneena voin siitä todistaa väkevästi; se toimii.

Vaikeus ei olekaan hetkellisen parannuksen tekeminen, vaan hetkellisen romahduksen välttäminen. Miten vältät lipsahduksen, kun tulet kotiin väsyneenä, etkä jaksa tehdä mitään rakentavaa vaan rojahdat sohvalle. Jos vain rauhoitun hetken katsomalla televisiota? Siitä se alkaa.

Eräs vaihtoehto on kantaa televisio ullakolle. Siten kiusaus ei ole niin suuri. Mutta minä en pidä näistä totaalikieltäytymis-vaihtoehdoista. Toki lopetin säännöllisen kahvin-juonnin jo vuosia sitten, mutta satunnainen espresso vaikka sunnuntaiaamuna kuuluu suurimpiin pienistä elämän nautinnoista. Siitä ei ole mitään järkeä luopua. Miten siis saan karsittua television katselua? Haluan kuitenkin katsoa siitä eräitä valittuja paloja, kuten vaikka Jaques Cousteaun dokumentteja, mutta en halua katsoa huonoja sarjoja arki-iltoina.

Jos parannuksen tekeminen näin pienissä asioissa tuntuu mahdottomalta, miten voin edes toivoa tekeväni parannuksia isoissa asioissa? Tänään minulla ei ole vastauksia.