Luin edellisen tekstin aamulla uudestaan ja säikähdin! Olenko minä vanhenemassa? Olenko minä rauhoittumassa? Enkä olekaan enää se ikinuori rämäpää? Ehkä. Voih.
Oikeastaan se ei kuitenkaan ole niin pelottavaa. Rauhoittuminen tarkoittaa minulle suurempaa elämästä nauttimista, nyt kun jo tiedän mistä pidän. Mutta erilaisia sisäisiä ristiriitoja vilahtelee ajatuksissa joka hetki. "Tiedän mistä pidän" on vaarallinen, erittäinen vaarallinen. Se on lähes ekvivalenttia pysähtymisen kanssa. Mutta pienellä muutoksella sen saa purettua vaarattomaksi; "tiedän mistä ainakin pidän". Näin se ei sulje pois mitään uusia mahdollisuuksia. Mikä tahansa uusia asia voi olla sellainen mistä pitää. Se on vivahde-ero, mutta niin tärkeä.
Aamulla torkkuessani (tänään en käyttänyt herätyskelloa) tuli mieleeni myös eräs asia joka voisi olla niin järisyttävää ja uutta että tuntisin eläväni. Sellainen asia on rakastuminen. Toki olen rakastunut aiemminkin ja minua on joku rakastanut, mutta jos joskus löytäisi itsensä tilanteessa jossa samanaikaisesti sekä rakastaisi että saisi osakseen rakkautta. Se olisi järisyttävää :) Kiittäkää onneanne te, jotka jo olette tämän jo löytäneet!
Tänään on hyvä päivä. Nukuin yöllä syvään ja heräsin pirteänä. Allergialääke selvästi auttoi. Tai ainakin placebo-vaikutus oli positiivinen, mutta väliäkö sillä. Elämänjännitys on korkealla. Kaikkea kivaa, mielenkiintoista ja jännittävää on tapahtumassa. Iiih!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti