suunnitellessaan jotain ihan muuta

Loistavaa! Tänään se notkahti askeleen eteenpäin, se novelli josta olen aiemminkin maininnut, vaikka varmasti moni parhaimmista ystävistänikään ei tiedä että sellaista kirjoitan. Nyt ymmärsin myös miksi olin jumiutunut. Kirjan muoto ei ollut kypsynyt. Siinä oli yksi idea, jota olin lähtenyt kehittämään ja siitä puristanut irti mitä siitä nyt voi saada irti. Aiemmin tällä viikolla sain ajatuksen että jos päähenkilö elämää lähtisikin peilaamaan taaksepäin - mikä on se tarina joka on tuonut tähän hetkeen. Tänään se kristallisoitui kokonaisuudeksi. En tiedä tarkkaan mitä siellä aiemmassa elämässä tapahtuu, mutta se kyllä paljastuu minulle vähitellen, kun vain annan päähenkilön oman äänen puhua minulle. Vaikka minulle mielenkiintoista tässä aiheessa jonka olen valinnut ei niinkään ole se tarina, vaan siihen liittyvät kokemukset ja aistimukset. En itse asiassa kerro sitä tarinaa koskaan vaan se pitää luke rivien välistä. Mutta tällä tavalla se tarina onkin juuri ne kokemukset jotka ajoivat päähenkilön siihen nurkkaan josta koko kirja alkaa. Kyse on sellaisesta nurkkauksesta jossa ei edes itse tiedä olevansa ennen kuin vasta jälkeenpäin. Tietää vain että jokin mättää pahasti, mutta ei pysty yksilöimään mikä on syy pahaan oloon eikä edes miltä se tuntuu. Tiedätkö sen olotilan, jossa on niin rikki ja turta, ettei enää edes tiedä olevansa rikki? Zombimainen olotila.

Mutta kirjasta ei kuitenkaan ole tarkoitus tulla raskas, päinvastoin. Tähän mennessä kirjoitettu materiaali on varsin kevyttä. Pompotellen masennusta itsestään irrallaan, koska sitä ei ymmärrä. Ei edes muista että nyt pitäisi olla masentunut. Vaikka onhan niitä mustiakin hetkiä, mutta nekin vain aavistetaan, ei koskaan kirjoiteta kokonaan auki. Mutta loppuratkaisu onkin sitten jo melkein Hollywood-häppy-häppy -kamaa, mutta toivon että siinä aistii hieman enemmän syvyyttä.

Tavallaan tämä tarina on kerrottu kirjoissa ja elokuvissa jo sata kertaa, mutta se ei ole se pointti. Juttu on siinä tunnetilassa. Vain tunnetila on tärkeä.