Pitkästä aikaan pysähdyin tänään miettimään, olenko minä, onko elämäni pysähtynyt? Olenko uusiutunut viime aikoina "riittävästi"? Minulla on sellainen olo että olen pysähtynyt, se varmaan oli syy miksi lähdin tätä miettimään. Mitään järisyttävän uutta ei ole tapahtunut pariin vuoteen. Esimerkiksi nyt kun olin Malissa käymässä, oli se jo toinen matkani PeterPan Maailman reissulla. Siis toinen, ei ensimmäinen. Olin matkalla myös itäeuroopassa, reppulla ja junalla, mikä oli tavallaan ensimmäinen kerta, muttei niin paljon eri, että se olisi järisyttävää. Matkallahan olen ennenkin ollut ja itäeurooppaa, Valko-Venäjä mukaanlukien, on kuitenkin aika kevyttä verrattuna Guatemalaan tai Maliin.
Mutta löydän myös positiivisia muistikuvia. Vuosi sitten olin 3kk Coloradossa, mikä oli ensimmäinen pidempi oleskelu ulkomailla. Aloitin siellä uuden harrastuksen, kiipeilyn ja sen jälkeen olen ryhtynyt myös laitesukeltamaan ja käyn uintikurssilla, kaikki uusia harrastuksia. Kaiken tämän lisäksi pääsin viime vuonna viimein alkuun novellin kirjoittamisessa, vaikka se juuri nyt onkin hieman jumissa. Ehkä sen aloittaminen uudestaan olisi "riittävän" järisyttävää, tai ainakin, jos tekisin siinä oikeita edistysaskeleita. Ainakin nyt kun sitä ajattelen, tuntuu se aika järisyttävältä. Enhän kuitenkaan koskaan aiemmin ole kirjoittanut novellia valmiiksi.
Samalla kuitenkin protestoin hiljaisesti. Onko minun aina pakko tehdä järisyttävän uusia asioita että tuntisin eläväni? Sitähän se on, elämisen tunteen etsimistä. Voisiko oikea, tasapainoinen elämä olla myös hieman rauhallisempi? Jotenkin tuntuu että kaiken vanhan räjäyttäminen ei aina ole oikea tie. Mutta jämähtäminen tuntuu pelottavalta. Eläminen kai vaatii tasapainoa. Niin, niin, se on ilmiselvää. Minusta se vain pitää sanoa ääneen, taas. Uusiutuminen ja olemassaolevasta nauttiminen tasapainossa.
Tänään jouduin käyttämään herätyskelloa koska oli pakko ehtiä aamulla aikaisin lääkäriin. Mutta sehän oli alunperinkin ajatus; käyttää herätyskelloa vain silloin kuin sitä oikeasti tarvitsee. Nyt uskon muutenkin, että yöunet paranee koska sain uuden allergialääkkeen lääkäriltä. Ainakin voi toivoa.
keskiviikkona, huhtikuuta 05, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti